Katselen Peter Panin patsasta Kensingtonin puistossa. En halua ihmisten seuraavan minua omaan maailmaani. Haluan nähdä ja osoittaa yltäkylläisyyttä yhteisessä maailmassa. Ja jokaisen omassa.
Olen väsynyt olemaan jotain mieltä asioista. Alan lukea Leena Landerin Tummien perhosten kotia. Syön pussillisen lakritsia. Kun pääsen loppuun, olen kotona.
Vihdoinkin yksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti