Ekumeeninen ja Uskontojenvälinen Karmeliittayhteisö järjesti
kirjoittajakurssin Toledon karmeliittaluostarissa Espanjassa.
Kirjoittajien sekalaista joukkoa ohjasi Jaakko Heinimäki, joka kurssin
aikana valittiin Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittajaksi. Lähdin
matkaan miettien, osaisinko kirjoittaa ilosta. Yhtenä iltana laskin
niitä viisi.
 |
| 1. Säännöt: Että pääsee viikoksi suljetun luostarin sisäpuolelle, saa
mahdollisuuden säännölliseen rukouselämään ja hiljaisuuteenkin osittain.
Että on joku joka sanoo, että nyt kirjoitat tästä, näin. |
 |
| 2. Joosef ja Jeesus-lapsi ja Maria: Että Joosef pitää hellästi sylissään
Jeesusta, jolla on ilmeisen luottavainen ja iloinen olo. |
 |
| Että kappelissa voi katsella Marian patsasta ja Jeesusta hänen sylissään
ja sulkea heidän väliseensä rakkauteen itsensä, vanhempansa, lapsensa
ja kaikki muut hankalat ihmiset. |
 |
| 3. Teresan ja Ristin Johanneksen matkakumppanuus: Että saa elää viikon
kirjoittavien ihmisten kanssa. Että löytää terapian käyneen
iltakävelykaverin, joka ei hätäänny pienistä eksymisistä. Että voi jakaa
tarinoita vastoinkäymisistä ja voimaantua toisen tarinoista. |
 |
| 4. Kivien ja tiilien kuviot rakennuksissa: Että löydän kuvioita, joita
jaksan kuvata uudella kamerallani, jota osaan käyttää hiukan entistä
paremmin. Että maan tomusta on syntynyt tällainen kaupunki ja tällainen
maailma, tällainen luostari ja tällaisia ihmisiä. |
 |
| 5. Gabriel ja Maria: Että minulla on papintyöni, kirjoittamiseni ja
kamerani. Että erehtymiset ja unohtamiset pitävät minut pienenä. Että
voin katsoa Toiseen, kun omat rakennelmat murenevat. Että elämä on
keskeneräinen saviveistos, muovaantuu koko ajan. | |
Teksti julkaistu tänään Turun Sanomien Ristiveto-blogissa, kuvat van tässä.
