http://blogit.ts.fi/ristiveto/2016/03/28/epatoivossa-hyva-alku-hyvan-alku-on-paasiainen/:
"Epätoivossa hyvä alku, hyvän alku - on pääsiäinen!"
#kulttuurinvälikysymys kysyy taiteilijoilta, mitä tapahtuu todella Suomessa vuonna 2016. Hanke huipentuu suoraan lähetykseen Yle Teemalla 14. huhtikuuta. Tähän liittyen Ylen sivuilla on luettavissa mm. Saituuden aika - Antti Nylenin pääsiäissaarna. “Saitoina aikoina pitää saarnata ainoastaan pitkääperjantaita – sitä, mikä mukavuuteen tottuneelle ja saidalle sydämelle on pahinta myrkkyä: luopumista”, kirjoittaa Nylen.
Luopuminen on tosiaan edeltänyt ylösnousemuskertomusta. Jumalan Poika ja Ihmisen Poika kohtasi kivun- ja kuolemanpelkonsa - ja taipui Isänsä tahtoon. Hän kohtasi vihansa niitä kohtaan, jotka uhkasivat hänen olemistaan sinä minä hän oli - ja vetäytyi yksinäisyyteen. Hän kohtasi syyllisyytensä toimittuaan vastoin hyviä tapoja, isien perinnäissääntöjä ja totuttuja puheenparsia - ja pyysi Isältään, että tämä antaisi häneen ärsyyntyneille anteeksi, sillä he eivät tienneet mitä tekivät. Hän kesti häpeärangaistukset vaiti - hymähdettyään ensin syytöksiin: “Sinä sen sanoit.” Hän luopui elämästään ja jätti henkensä Isänsä käsiin.
Kolmantena päivänä hauta on tyhjä. Häntä surevat ja itsensä puolesta pelkäävät ihmiset muuttuvat iloisiksi ja rohkeiksi. Hekin ovat kohdanneet pelkonsa, vihansa, syyllisyytensä ja häpeänsä. Hekin ovat luopuneet omasta itsestään ja omista oikeuksistaan; hekin jakavat elämänilonsa, aikansa ja omaisuutensa muiden kanssa. Niin kuin Ylösnoussut elää nyt meissä kaikissa.
Pääsiäispäivänä tunnistin vihani, kun näin eräiden toimivan toisin kuin olisin toivonut. Hetkeksi hillitsin itseni, jotta sain ajatukseni järjestykseen. Kuuntelin myös pelkoani puuttua asiaan ja aiheuttaa pahaa mieltä. Lähdin kohti. Kyselin vähän ja kuulostelin. Koetin pyytää asettumaan toisten asemaan. Pääsin jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen. Lupasin hoitaa itse asian, jonka halusin hoituvan.
Rakkaus ja ilo ovat sekä lepoa että liikettä, olen huomannut.
–
Päätän seitsemän kirjoituksen sarjani tähän. Kirkko juhlii pääsiäistäkin 40 päivän ajan. Toiset bloggaajat kulkekoot vuoroillaan sitä matkaa omilla tavoillaan!
"Epätoivossa hyvä alku, hyvän alku - on pääsiäinen!"
#kulttuurinvälikysymys kysyy taiteilijoilta, mitä tapahtuu todella Suomessa vuonna 2016. Hanke huipentuu suoraan lähetykseen Yle Teemalla 14. huhtikuuta. Tähän liittyen Ylen sivuilla on luettavissa mm. Saituuden aika - Antti Nylenin pääsiäissaarna. “Saitoina aikoina pitää saarnata ainoastaan pitkääperjantaita – sitä, mikä mukavuuteen tottuneelle ja saidalle sydämelle on pahinta myrkkyä: luopumista”, kirjoittaa Nylen.
Luopuminen on tosiaan edeltänyt ylösnousemuskertomusta. Jumalan Poika ja Ihmisen Poika kohtasi kivun- ja kuolemanpelkonsa - ja taipui Isänsä tahtoon. Hän kohtasi vihansa niitä kohtaan, jotka uhkasivat hänen olemistaan sinä minä hän oli - ja vetäytyi yksinäisyyteen. Hän kohtasi syyllisyytensä toimittuaan vastoin hyviä tapoja, isien perinnäissääntöjä ja totuttuja puheenparsia - ja pyysi Isältään, että tämä antaisi häneen ärsyyntyneille anteeksi, sillä he eivät tienneet mitä tekivät. Hän kesti häpeärangaistukset vaiti - hymähdettyään ensin syytöksiin: “Sinä sen sanoit.” Hän luopui elämästään ja jätti henkensä Isänsä käsiin.
Kolmantena päivänä hauta on tyhjä. Häntä surevat ja itsensä puolesta pelkäävät ihmiset muuttuvat iloisiksi ja rohkeiksi. Hekin ovat kohdanneet pelkonsa, vihansa, syyllisyytensä ja häpeänsä. Hekin ovat luopuneet omasta itsestään ja omista oikeuksistaan; hekin jakavat elämänilonsa, aikansa ja omaisuutensa muiden kanssa. Niin kuin Ylösnoussut elää nyt meissä kaikissa.
Pääsiäispäivänä tunnistin vihani, kun näin eräiden toimivan toisin kuin olisin toivonut. Hetkeksi hillitsin itseni, jotta sain ajatukseni järjestykseen. Kuuntelin myös pelkoani puuttua asiaan ja aiheuttaa pahaa mieltä. Lähdin kohti. Kyselin vähän ja kuulostelin. Koetin pyytää asettumaan toisten asemaan. Pääsin jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen. Lupasin hoitaa itse asian, jonka halusin hoituvan.
Rakkaus ja ilo ovat sekä lepoa että liikettä, olen huomannut.
–
Päätän seitsemän kirjoituksen sarjani tähän. Kirkko juhlii pääsiäistäkin 40 päivän ajan. Toiset bloggaajat kulkekoot vuoroillaan sitä matkaa omilla tavoillaan!