Vanha ystäväni kutsui kylään, siis iältään vanha. Kysyin otanko ehtoollisvälineet mukaan. En nimittäin osaa sinne muutakaan viedä enkä tiedä, mitä muutakaan siellä tekisin. Hän lauloi lempivirsiään ja minä luin hänen lempiraamatunkohtansa ja nautimme ehtoollisen.
Kävin toisenkin vanhan ystäväni luona saman tien, vanhainkodissa. Hän ei enää löydä montaakaan sanaa. Kysyin, luenko Raamattua. Ei, hän sanoi. Hetken juttelin. Hän näytti väsyneeltä ja hiukan tuskaiseltakin. Sitten me vain istuimme ja pidimme toisiamme kädestä ja puristimme tai silittelimme välillä. Sanoin tulevani uudestaan. Hän koetti sanoa jotain, mikä kuulosti vähän minältä ja odottamiselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti