Vaskiluoto 16.6.

 

Reposaari 14.6.

 

Reposaari 14.6.

 

Täksi päiväksi toivomani lounastapaaminen siirtyi yhteisellä sopimuksella elokuulle asti. Mutta kuulin arvostamaltani ihmiseltä puhelimessa, että runoissani on paljon hyvää ja että joittenkin runojen henkilökohtaisuutta voisi avata yleisiksi totuuksiksi: näin ihminen tuntee tällaisessa tilanteessa. Hän kysyi, aionko julkaista runot. Vastasin epäröimättä myöntävästi.

Lauantai-illan istuin oululaisen ystäväni kanssa teepöydässä lukemassa runoja. Kerroin kokemuksista niitten takana. Maistelimme erilaisia sanoja kuvaamaan tilanteita. Ehkä löysimme niihin lisää yleisyyttä menemällä syvemmälle henkilökohtaisuuksiin.

Palasin Turkuun pojan ja miniän kanssa yhtä matkaa.

Tai no. Taidan elätellä toivetta että yksi ihminen kestäisi nähdä minut sellaisena kuin olen. Minä olen lopulta itse se jonka tulee kestää se että olen mitä olen ja ilo joka minussa pulppuaa.

Tahdon maanantaiksi lounastapaamisen. On sen aika. En tiedä miksi.

Tapaan ihmisiä jotka ovat tahtoneet tapaamistani. Minä vain kuuntelen ja kerron mitä mieleen tulee.

Vaskiluodon silta! Leirintäalueen niemenkärjen kivi jolta näkyy Varisselkä! Kallio jonka kupeessa opin uimaan ja jolla istuttiin syömässä savustettuja ahvenia. Aidan takana talo jonka ikkunasta olen katsonut tänne päin, metsän läpi merelle. Kaikki vaikeat kysymykset. Mitä haluan? Rakastanko ketään, osaanko arvostaa ketään? Halu olla toista lähellä. Hetki jonka toinen istui vastapäätä ja hänen silmänsä hymyilivät minulle eikä muuta tapahtunut. Tai hetki jolloin muutakin tapahtui.

Kukaan ei odota minua vessasta takaisin. Kukaan ei kiellä hyppelemästä kiveltä toiselle lahdenpoukaman yli. Kukaan ei pety kun päätänkin kääntyä takaisin. Kukaan ei hermostu kun alan kuvata. Kukaan ei manaile kylmää kämppää. Kukaan ei katso kaappiin ja löydä pääkatkaisinta.

Lähdin Turusta neljältä. Pysähdyin Raumalla. Kymmentä vailla yhdeksän soitin Eurajoelta Reposaaren leirintäalueelle ja kysyin mökkiä yöksi. Lupasivat jättää avaimen mökin oveen poislähtiessään. Tuntia myöhemmin olin perillä. Nostin tavarat sisään ja lähdin vessaan ja saman tien rantakallioille. Puoli kaksitoista tulin sisään ja huomasin, ettei mökkiin tule valoa eikä lämpöä. Mökin vieressä on sähkökeskus jossa on monta sulaketta pimeänä, mutta niitä ei ole numeroitu. En alkanut leikkiä niillä. En koettanut soittaa leirialueen numeroon enkä lähtenyt kaupunkiin hotelliin enkä jatkanut matkaa. Lämmittelen vessassa ja kaivaudun kohta neljän peiton alle.

Sunnuntaina

Ystävät tuovat minut kotiin mökiltään. Syön pastaa ja papuja, jotka poika on laittanut, äitikin syö. Hän on tuonut minulle auton lainaksi. Vien pojan ja äidin autolla Helsingin junalle. Pysäköin auton puiston laitaan ja otan Suomen kartan mukaani. Levitän sen sohvapöydälle. Katselen paikkakuntia, joilla minulla on tuttuja. Katselen varalta netistä meren rannalla olevien leirintäalueitten mökkejä. Ei kesäkuussa eikä näillä keleillä ole varmaankaan täyttä missään. Katson aamulla, minne tekee mieli lähteä ensimmäiseksi.

Torstaina 10.6.2010

Pyöräilin Annankadun jalkakäytävää ylös. Puutarhakadun risteyksessä väistin miestä, jolla oli shortsit ja rantasandaalit jalassa. Pyöräilin pyörätietä, nainen väisti minua maalaustelineen kohdalla, minä väistin lastenrattaita vähän myöhemmin. Ajoin hitaasti ajavan naisen perässä, kunnes Korkeavuorenkadun kohdalla pääsin ohi. Puistokadun risteyksessä valo oli vihreä joelle päin, joten käännyin siitä. En viitsinyt ajaa Koulukatua ylämäkeen, joten ajoin Yliopistonkatua Ursininkadulle. Eerikinkadun risteyksessä pysähdyin turhaan, auto olikin kääntymässä. Linnankadulla väistin autoja ja pyöräilijää. Teatterisillalla mies meinasi kävellä eteeni.

Aurasillan kohdalla seisoin kauan liikennevaloissa, ajattelin jotain, mitä en enää muista. Vieressäni ollut nainen ehti pitkälle edelleni, koska talutin pyörän kadun yli. Talutin pyörää myös Vanhalla suurtorilla. Katsoin kävellessäni, kuinka lapset rakensivat patoja ympäristötaideteokseen. Pysäköin pyöräni. Menin sisään ja kuulin, että ihminen joka oli sopinut kanssani palaverin, oli tämän viikon poissa töistä.

Talutin pyöräni puiston poikki. Näin miehen, joka söi jäätelöä. Hän oli saanut lähettämäni runot, mutta ei ollut vielä lukenut niitä. Hän halasi minut kahdesti ja käski pitää kiinni omasta jutustani. Lupasin ja jatkoin matkaa. Kirjastosta lainasin aforismeja (Elämyskaruselli) ja runoja (Naisen paikka) sekä ostin euro kahdellakymmenellä sarjakuvakirjan (Josef Vimmatun tarina). Katselin lasten piirustuksia maapallosta ja ilmaston lämpenemisestä. Kävelin takaisin vanhalle puolelle. Hyllyn päällä näin Kaljuuden ylistyksen ja muita ylistyksiä. Lainasin sen ja tulin ulos.

5.6.

 

 

 

 

Kohtauspaikka 4.6.

 

 

 

 

Kohtauspaikka 4.6.

 

 

 

 

Kohtauspaikka 4.6.

 

 

 

 

Kohtauspaikka 4.6.