Äidin isä tulee helmikuussa rintamalta kotilomalle Helsinkiin.
Seitsenvuotiaan äidin vuotta nuoremman pikkuveljen uudet kengät kastuvat
lauantaina ja hän vilustuu. Sunnuntaina lääkäri käy katsomassa häntä ja määrää
lääkettä valekuristustautiin. Maanantai-iltana veli kuolee isänsä syliin. Isä
ravistelee kuollutta lasta. Ei voi olla totta. Hän kuljettaa rintamalla ambulanssilla
haavoittuneita joukkosidontapaikalle ja joutuu kotona näkemään oman poikansa
kuolevan.
Myöhemmin äiti kuulee isänsä kertovan peliporukassa, kuinka
kova pala pojan kuolema oli hänelle ollut. Olisi mieluummin vaikka likka
kuollut ja poika jäänyt. Äiti lähetetään kesäksi Ruotsiin muukalaispassilla,
sillä hänen isällään eikä hänellä ole Suomen kansalaisuutta. Palattuaan hän ei
halua kertoa matkasta mitään.
Yksi lapsistani kertoo huomanneensa, että hän vaikenee minun tavallani seurassa, kun on jonkun kanssa asioista eri mieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti