Olin aattona iltapäivällä pari tuntia kylässä. Pyöräilin kuuden jälkeen tungoksessa jokirantaa kotiin. Meinasin törmätä pariskuntaan joka olikin tuttu ja kertoi kuulumisiaan. Söin lämpimän aterian. Luin lehtiä. Kirjoitin lapselleni jonka kanssa yritän opetella olemaan eri mieltä, mutta teksti katosi enkä kirjoittanut sitä uudestaan. Korkkasin uudet pelikortit ja pelasin pasianssia. Muistin etten kestänyt kun minua neuvottiin siinä. Poltin vaaleanpunaista kynttilää ja katselin albumin irtosivua kortteja sekoittaessani. Ylimmässä tärähtäneessä kuvassa isällä on piippu suussa. Hän istuu sohvalla ja hyppyyttää vaaleaa tyttöä. Leikin että se on sisko. Voisin se olla minäkin. Vasemmassa alanurkassa äiti kannattelee pientä veljeä, joka nojaa sohvapöydällä olevaan isän tekemään keinuhevoseen. Sekä isä että äiti katsovat vasemmalle lapseen ja hymyilevät. Oikealla on pieni tarkka kuva jossa pappa istuu mummolan pihakivetyksellä ja katsoo kameraan. Minä istun hänen sylissään ja hymyilen. Jätin pelin kesken kun elokuva alkoi.
Aamulla heräsin aikaisin. Nousin ennen kahdeksaa. Join kahvia ja luin sarjakuvia ja tv-arvosteluja. Valmistelin kuvauslupa-anomuksen seurakuntaneuvostolle. Tein sen loppuun vaikka telkassa alkoi Työväenlaulaja. Pelasin pasianssia kuunnellessani. En meinannut kuulla kun puhelin soi työasioita. Kiitin sähköpostilla eilisestä kyläilystä. Söin. Pesin pyörän. Sanoin naapurille pari sanaa muurahaisista. Juutuin nettiin. Pyöräilin vappuruuhkassa jokirantaa. Söin salmiakkijäätelön penkillä. Hain virastolta papereita joita tarvitsen aamulla Kaarinassa. En tarkistanut lehti-ilmoituksia, koska kone takkuili. Muistin unohtaneeni eilen hakea teatteriliput ja pyöräilin takaisinkin jokirantaa siltä varalta että vappuna olisi esityksiä. Ajattelin ihmisiä joille olin uskaltanut olla rehellinen ja jotka eivät sitä olleet kestäneet ja sitten ihmisiä jotka olivat sen kestäneet. Ruokakauppakin oli kiinni, laitevian vuoksi. En syönyt perunasalaattia enkä nakkeja. Menen saunaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti