Minulla on kaksi muotokuvaa puista, akvarelli koivusta ja etsaus halavasta, ja olen kerran keskustellut niistä ja muista puista bussissa vieraan naisen kanssa.
Kun valitsen asuntoa tai työpaikkaa, varmistan että ikkunoista näkyy puita. Puut ovat parhaimmillaan paljaina, lehdettöminä ja lumettomina, sellaisinaan.
Tänään löysin lisää hengenheimolaisia. Putte Wilhelmsson siteeraa Turun Sanomissa Petri Tammista ja Gao Xinjiania, joiden mukaan ihmiset pärjäävät kyllä ilman toisia ihmisiä, mutta eivät ilman puita. Sielu jää nähtyyn mäntyyn, Volvo ja kiire jatkavat Helsinkiin.
Helvi Hämäläinen kirjoittaa elämäkerrassaan Ketunkivellä siitä, kuinka koko maailma syleilee häntä ja kuinka luonnon läsnäolo on joskus niin voimakasta että sitä joutuu pakenemaan. Vasta vanhana hän on tullut ajatelleeksi, että maailma tarvitsee inhimillisyyttä ehkä vieläkin enemmän kuin kauneutta.
Ihmisiä on harvinaista nähdä paljaina. Luulen että pidän hautajaisista siksi, että siellä sellaistakin näkee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti