Kolmekymmentävuotias naistenpiiri pyysi minua vetäjäkseen puolitoista vuotta sitten, koska he mielestään tarvitsivat sellaista ja olen kirkkoherran jälkeen vanhin naispappi. Suostuin, koska mielestäni tarvitsin kokemusta ryhmässä olemisesta.
Välillä putosin pikkutytöksi ja pelkäsin vahvoja naisia, välillä harmitti, kun muut tuntuivat putoavan pikkutytöiksi ja siirtävän kaiken vastuun minulle.
Tänään oltiin retkellä Tuorlan planetaariossa. En ollut kirjoittanut lähtijöitten nimiä ylös. Stressasin ja soitin eilen ja tänään kaikki läpi, kun pelkäsin että joutuisin maksamaan poissaolijoistakin. Kollegan tuella olin myös saanut päätettyä, että jokainen maksaisi retkensä itse.
Tuorlassa minulta kysyttiin, mitä olin sopinut maksavani enkä maksanut sen enempää kuin olin kerännyt rahaa. Muutenkin kaikki oli leppoisaa, kukaan tarvinnut ketään sen enempää kuin sopivasti. Tultiin toistemme kyydeillä, puhuttiin kesästä ja suunniteltiin syksyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti