Olen ollut iloinen edellisen postauksen jälkeen, erityisesti sen viimeisestä lauseesta. Se on sukua sille ajatukselle kolminaisuuden päivän saarnassani, jonka koin jääneen vaille vastakaikua. En muistaakseni muotoillut lausetta vielä keskustellessamme, mutta silti jäi olo, että nyt asiani kuultiin.

Tosin voi olla oikeampi muistikuva, että keskustelu päättyi kummankin hämmennykseen siitä, että voisiko pelastuksessa olla kyse vain siitä, että on oma itsensä.