Kesäisin minulla on kantapaikka: usein poikkean Vaakahuoneelle syömään jotain ja kuuntelemaan venäläisten soittamaa jatsia. Minulla alkaa olla jo kantapöytäkin: istun orkesterin takana. Katselen välillä soittoa ja välillä jokea oviaukosta, josta tuuli puhaltaa hiukan sisään. Rankan työpäivän päätteeksi saatan joskus juodakin jotakin. Haikea soitto tuo hetkeksi mieleeni kumppanin kaipuun, mutta se haihtuu pian. Näin on nyt hyvä.