Vertailimme ystäväni kanssa masennuksiamme. Kummallakin niihin liittyy hylkäämisen ja tarpeettomuuden tunne. Alamaissa ollessani tunnen etten kelpaa kenellekään enkä mihinkään.
Juliana Norwichlaisen huikeimmassa näyssä Herra katselee rakastavasti mutalammikkoon kaatunutta palvelijaansa. Palvelija ei pysty kääntämään päätään niin että näkisi tuon katseen.
Herra ei Julianan näyissä katso koskaan tuomitsevasti. Tuomio nousee aina ihmisestä itsestään.
2 kommenttia:
Hei, tässä mielenkiintoinen juttu häpeästä (kirkossa): http://www.savonsanomat.fi/mielipide/artikkelit/häpeän-monet-kasvot/726822
Entä saatko palautettua mieleesi tuollaisia tilanteita, joissa joku olisi ollut lähellä hävetessäsi ja välittänyt hyväksyntää kaikesta huolimatta?
Lähetä kommentti