tiistai 6. heinäkuuta 2010

Kuinka pidetään ikävää




Viimeinen lomaviikkoni alkoi viikko sitten. Suurimman osan ihmisistäni olin jo tavannut ja nauttinut heidän seurastaan. Kotia olisi voinut siivota, mutta se ei huvittanut. Kesälapseni lähti kesälapseksi muualle. Miten viettäisin tylsän viikon itseni kanssa?

Olin ostanut kirpputorilta John Irvingin Oman elämänsä sankarin. Rupesin lukemaan sitä. Siihen meni neljä päivää. Muut lehtiä selatessa ja runoja hioessa. Pari päivää sitten töihin paluukin tuntui kyllästyttävältä, nyt houkuttelevalta. Onpahan tekemistä, tapaapahan ihmisiä.

Uskoin vihdoin ihmisiä, joiden mielestä tarvitsen oikean kameran kännykän lisäksi. En vain vielä osaa siirtää kuvia siitä koneelle. Lehdessä sanottiin, että esineistä on tullut ihmisen ystäviä. Aina saatavilla, aina auliina palvelemaan.

Toki tapasin tälläkin viikolla ihmisiä. Joittenkin kanssa lähinnä olin ja ihmettelin, yhdeltä otin vastaan rankkaa kritiikkiä (tosivanhalta ystävältä se oli mahdollista) ja kolmen kanssa juhlin kesää kaupungissa leppoisasti ja letkeästi, puhuimme kai melkein kaikki sitä mitä mieleen tuli.

2 kommenttia:

Hami kirjoitti...

Oli tosi ihanaa hellepäivän iltana istuskella sinun ja ystäviemme kanssa Vähätorilla varjossa syömässä ja nauttimassa kiireettömästä tunnelmasta. Ahaa! olet hankkinut oikein kunnon kameran. Varmaan hyvä idea kun harrastus kehittyy. Mulla huushollissa 3 rikkinäistä digikameraa - yhden sain ystäviltä syntymäpäivälahjaksi käytettynä ja se jostain syystä teki lopun juuri kun olin päässyt sen kanssa kuvaamisen alkuun. Vois vielä yrittää korjauttaa... Nyt on sitten hankittu kännykkäkamera jolla voin napsia ja räpsiä kesäotoksia. Lokki-kuvasi Aurajoen rannalla onnistui kivasti. Tänään menossa Saloon iltatorille lomailevien työkavereiden kanssa.

Terkuin Hannele

Kirsti kirjoitti...

Kiitoksia mukavasta illasta ja miellyttävästä seurasta teille kummallekin.