tiistai 27. heinäkuuta 2010

Kaikkien pettymysten ja paahteessa suoritetun kasteen jälkeen silmäni osuvat Väinö Linnan Päämäärään. Luen kirjan lopusta, kuinka kirjan päähenkilö katsoo pettymystään pohjaan asti ja kohtaa siinä Jumalan, ja elämän, joka vain on hänessä ja jatkaa olemistaan sekä pettymyksen että kokonaisuuden ymmärtämisen jälkeen. Olen taas iloinen.

Ei kommentteja: