.jpg)
Kotimatkalla istun varjossa ja syön mehujäätä. Päivän mittaan olen ollut surullinen, kun toiveeni ei ole toteutunut, innoissani töissä olemisesta, ärtynyt kehnosta englannin taidostani, hyvilläni kiitoksesta että seurassani voi olla hiljaakin ja mitä kaikkea muuta. Jossain vaiheessa kaiken ylle laskeutui varmuus, että kaikki on hyvin. On hyvä että suren menetystäni, että välillä innostun, että osaan äristä harmini ulos, että kestin hiljaisuuden; näin toisessa itseni silloin kun en jaksa jutella.
Kaksi päivää olin kantanut uutta kameraa turhaan mukanani. Nyt kun taas näin maailman muotoina, olin keventänyt aamulla laukkuani kameran verran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti