Keneen luottaa

Tuomaanpäivänä pystyin vihdoin luovuttamaan ajatuksesta, että neliasuntoisen puutalomme kellarikerroksen jätevedet pitäisi pumpata talosta ulos ja rakentaa sitä varten pumppaamo, jottei täällä enää kolmatta kertaa tulvisi viemärikaivoista kuravettä sisään rankkasateella.

Elokuun viimeisenä maanantaina heräsin aamulla puoli neljältä nukahdettuani kaatosateen rummutukseen pari tuntia aikaisemmin. Ihan kuin ovikello olisi pingahtanut, mutta eihän kukaan soita minun ovikelloani aamulla puoli neljältä. Ehkä nappi oli taas juuttunut alas ja pongahti nyt ylös.

Kiipesin alakertaan katsomaan ikkunasta ulos. Portailla ei ketään. Kiersin ulko-ovelle ja avasin sen, pihallakaan en nähnyt ketään. Paitsi sitten naapurin nuorenmiehen hymyssä suin. Heidän kellarinsa tulvii, tulviiko minun?

Hain avaimen ja kurkistin ulkovarastooni. Ei tulvinut. Menin takaisin sisälle ja muistin hetken kuluttua, että minulla on sisäkellarikin. Portaissa pian käännöksen jälkeen vastaani tuli harmaa pinta, ei laatanvalkea. Harmaasta pinnasta nousi tuolinistuin ja sängynpeite, ei -jalkoja.

Nuorimies oli soittanut palokunnan, joka pumppasi heidän kellaristaan vettä kadulle, joka myös tulvi. Palokunnan perässä oli tullut vahinkosaneerausfirman auto, joka aloitti suostumuksellamme siivoustyöt kaikissa asunnoissa pari tuntia myöhemmin, kun sadevesikaivo kadulla alkoi vetää ja talomme neljä kellaria tyhjenivät kerralla. Yksi naapuri tosin ehti siivota itse joutessansa ennen heitä, ja sijoitusasunnon vuokralainen irtisanoi vuokrasopimuksensa saman tien.

 

Taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja, joka hoiti myös isännöitsijän tehtävät, olin minä, koska muut omistajat olivat asuneet Papua-Uudella Guinealla, Hampurissa ja Naantalissa. 

Soitan vakuutusyhtiöön ja kaupungin kiinteistöliikelaitoksen lakinaiselle. Peruutan työtehtäviäni siltä päivältä mutta pyydän äitiä noutamaan minut luokseen suihkuun ennen naistenpiiriä. Kivahdan hänelle, kun hän keskeyttää hoputtamalla tarinani.

 

Seuraavana iltana pidämme taloyhtiön kokouksen kahvilassa. Mitä tarkoittavat puheet patosuluista, padotuskorkeuksien ongelmista ja siitä, että jätevedenpuhdistamo joutui sulkemaan sisään tulevan veden venttiilit? Eikö kaupunki ole tällaisesta vahingosta vastuussa? Vai taloyhtiö? Miten tilanteen toistuminen voidaan estää?

Nukun ensimmäiset yöt äidin luona ja nautin laina-autolla ajamisesta. Kuskaan äidille kurapyykkiä säkkikaupalla pestäväksi.

Kellarissani hurisee kaksi kuivuria ja vinttihuoneen ilma tuoksuu kostealta rakennuspölyltä. Minua yskittää siellä. Pohdiskelen, vuokraisinko ehkä neljä kuukautta kestävän remontin ajaksi yksiön vai opettelisinko ottamaan oman tilani äidin luona. Siellä on kyllä vierashuone, mutta istuin kolme iltaa katsomassa televisiota äidin kanssa. Symbioosissa on helpointa, mutta voisi olla aika ottaa itseni irti hänestä. 

Kaupunki maksaa perjantaisen vahinkotarkastuksen. Seinät ovat likaveden kastelemat lähes puoleen metriin asti, ja lattiat. Alamme odotella, että kaupunki saa koottua kaikki satakunta raporttia ja tehtyä päätöksen vastuustansa. Yhtiön vakuutus ei korvaa kaatosateen aiheuttamien tulvien vahinkoja.

Kumpikin nuoripari päättää jäädä asumaan taloon. Niin minäkin. Yläkerroissa on sentään vessat, ja yksillä suihku. Asetun entiseen hellahuoneeseen vuodesohvalle asumaan ja ajattelen entisiä asukkaita, joita tässäkin huoneessa on kai ollut useita. Kannan tietokoneen ruokapöydälle, vedän paljeoven perässäni kiinni ja suljen korvani hurinalta. Kun olkapää kipeytyy, kannatan myös työtuolini alas.

Äiti oli ilmoittanut sunnuntaina tuovansa minulle tiistaina pyykin, jonka lauantaina jätin hänen pestäväkseen.

Aamulla hän kuitenkin ilmoitti ystävättärensä tuppautuneen mukaan vaatekauppareissulle, joten he vain tipauttaisivat pyykin. Olisin suonut heidän viipyvän hetken, mutten saanut sitä sanoiksi sen enempää puhelimessa kuin kasvotustenkaan.

Menen vain mykäksi äidin sanelujen edessä - ja ilmeisesti sanelen välillä muille samaan tyyliin. On vaikeaa pitää tilanteet avoimina puolin ja toisin, kysellä toisenkin mielipiteitä ja tuoda omiaan esiin, vaatimatta.

Haaveilen jättäväni hallituksen puheenjohtajuuden. Sitten keksinkin ehdottaa muille osakkaille että valitsisimme keskuudestamme isännöitsijän, jotta mahdollisia valitusasioita yms. olisi hoitamassa kaksi henkilöä.

Bussissa leikin ajatuksella etten ehkä koskaan löydä miestä itselleni. Äidin tyhjään kotiin saapuessani olen yllättäen vapaa äidistäkin. Symbioosimme ei enää ahdistakaan. Syön hänen ruokiaan ja lainaan hänen autoaan itsenäisenä ja erillisenä ihmisenä.

Hampurissa asuva osakas antaa vesiliikelaitoksen puhelinnumeron. Soitan ja kysyn, osaisiko mies sanoa, tuleeko kaupungin päätös mahdollisesti tämän vuoden puolella. Hän ei osaa. Jos kaupunki korvaa jotakin, se korvaa jälkeenpäin kuittien perusteella. Voimme siis alkaa pohtia remontin teettämistä. 

Hän lopettaa jokaisen puheluni ystävälliseen kehotukseen soittaa taas uudestaan.

Syyskuun puolivälissä Turun kaupungin johtoa vierailee Hampurissa ja naapurilleni vakuutetaan, että kaupunki kyllä korvaisi tulvavesivahinkomme aikanaan, ole huoletta. Mutta mitä kaikkea? Kuka pystyisi sanomaan tarkalleen, mitä? naapuri jäi ihmettelemään.

Syyskuun lopulla uusi tarmokas asukas, jonka mies on jo tehnyt purkutyöt heidän asunnossaan, valitaan hallituksen puheenjohtajaksi ja minut isännöitsijäksi.

Lokakuun neljäntenä kellareissa tulvii taas kahden rankkasateisen päivän jälkeen. Hetken toivon, että olisi joku muu kuin minä joka kantaisi vastuun talohuolista. Sitten muistan, että puheenjohtajahan kantaa.

Yöllä on ihanaa tulla hiljaiseen kotiin, vaikka hiljaisuus johtuu siitä, että tulva on tärvellyt kuivurit.

Saneerausmiehet ovat ymmällä lisätulvasta. Ei auta muu kuin kuivatella, ennen kuin joku keksii, millä tulviminen vastaisuudessa estetään.

Puheenjohtaja osallistuu naapuruston järjestämään keskustelutilaisuuteen, muttei saa selvää, lupaako kaupunki mitään muuta kuin että tulvien syitä selvitellään.

  

Kaupungin rakennusvalvonnan korjausneuvoja kertoo, että tilanteen toistumisen voi estää joko pumpulla tai välikaivolla, johon laitetaan padotus- eli palloventtiili. LVI-suunnittelija kartoittaa kohteessa, mitä siellä on mahdollista tehdä.

Olen yötä äidin luona pyykki- ja suihkureissulla. Käyn kumpanakin päivänä yksin pitkällä koiralenkillä. Kun alan kertoa jännittäväni Viha-messua sen verran että olen ottanut unitabletin, äiti toteaa että mitä jännittämistä tai valmistelemista siinä enää on, enkä edes koeta selittää.

Lokakuun lopulla kosteusmittaajat sanovat että alkaa olla kuivaa. Putkimies käy lomansa loputtua. Hän lupaa perusteelliset suunnitelmat parissa viikossa ja työt sen jälkeen.

Marraskuun toisella viikolla saneerausfirma ilmoittaa, että yhdessä asunnossa kuivaus on lopetettu tilaajan pyynnöstä, ennen kuin rakenteet on todettu kuiviksi. He eivät vastaa korjatuissa rakenteissa tästä syystä myöhemmin mahdollisesti ilmenevistä vaurioista.

Mitenkäs tässä nyt toimitaan? Rakenteethan ovat yhtiön vastuulla eli meidän kaikkien yhteisvastuulla. Olemme kyllä siirtäneet vastuutamme uusille asukkaille, joilla on kiire saada kylpyhuone kuntoon, mutta olin olettanut heidän pitävän meidät muut ajan tasalla remontistaan. Kirjallinen ilmoitus hallituksellekin uupuu yhä.

Oletin päivänselvästi, että palaamme vielä patoventtiiliasiaan, ennen kuin kukaan tekee mitään. He olivat asennuttaneet takaiskuventtiilit lattiakaivoihin. Se ei torjuisi tulvaa kokonaan, mutta vähän kuitenkin.

Kutsumani putkimies kertoi, ettei tilanne olekaan niin yksinkertainen kuin aluksi näytti. Hän oli konsultoinut näissä asioissa kokenutta insinööriä, joka pitää hänkin venttiiliratkaisua epävarmana. Hän suositteli jätevesipumppua, johon kellarikerroksen viemärit johdettaisiin ja joka pumppaisi ne ulos.

Pumppu sijaitsisi kaivossa, joka voisi olla ulkonakin, ja toimisi aina, kun vedenpinta kaivon pohjalla nousisi tiettyyn pisteeseen. Se ei siis pumppaisi aina likavesiä ulos, vaan tarvittaessa. Yläkerroksista tulevien vesien johtaminen putkissa kellarikerroksen katonrajasta ulos säästäisi pumpattavan veden määrää, se kun tulisi omalla painollaan alas.

Patoventtiilit ovat epävarmoja silloin, kun on kyse viemärivedestä. Kun tulva tuli ja tulisi mahdollisesti uusiutuessaan meille viemäriputkia pitkin, siinä periaatteessa ainakin voi olla mukana myös kiinteitä pökäleitä, jotka estävät venttiilin toimimasta. Ja jo pelkkä hiustukko voi tehdä saman.



Kosteusprosentit laskevat yhä eli kuivumista tapahtuu vielä.

Naapuripihasta tulee mutkan kautta sähköpostilla tieto, että siellä on yhteisviemäriin pihaportin kohdalle laitettu venttiili, joka varoittaa tulvasta seinässä olevalla kellolla ja joka voidaan sulkea käsin. Tämä on suhteellisen edullinen ratkaisu, jota meillekin suosittelevat. Tässä vaiheessa olin valmis taipumaan sen kannalle + laitettaisiin takaiskuventtiilit kaikkiin viemäreihimme + toivotaan että kaupunki tekisi oman osansa, ettei tilanne pääsisi toistumaan. Ja unohdettaisiin pumppu, joka pumppaa jätevesiä ulos. Pumppu olisi kai varmempi kuin tuo toinen, mutta arvatenkin hankala toteuttaa ja kallis.

Kannattaako joku pumppua?

Naapurustossa kerätään myös tietoja tulvavahingoista yhteen ja suunnitellaan yhteisen asianajajan palkkaamista jotta kaupungilta saataisiin korvauksia.

Marraskuun lopulla tuskastun, kun en saa osakkailta vastauksia kysymyksiini ja päädyn pyytämään kuitenkin pumpusta tarkempia tietoja insinööriltä. Kuvittelen että päätös olisi helpompi tehdä, jos tietäisi enemmän. Kuvittelen, että vaikka pystyisin itse asumaan talossa, jossa tulvan uhkaa torjutaan hälytyskellolla, ja putsaamaan jatkuvasti lattiakaivoa, en pystyisi sellaista asuntoa myymään kenellekään.

Kyselen yhtiöllemme ammattitaitoista isännöitsijää turhaan.

Insinööri ei osaa antaa kustannusarviota ennen kuin on suunnitellut työn.

Uudet asukkaat eivät kannata pumppua, eikä puheenjohtajan mielestä siihen kannata enää tuhlata aikaa. As.oy lain mukaan osakkaalla on myös oikeus kieltäytyä ajankohdan tavanomaisen tason ylittävästä uudistuksesta, josta ei määrätä yhtiöjärjestyksessä.

  

Minusta ajankohdan tavanomainen taso on hyvin tulkinnanvarainen asia epätavanomaisessa tilanteessa, jossa ennustetaan rankkasateiden yleistyvän. Minusta tässä kohdin ei kannattaisi tehdä ratkaisuja niiden nopeuden tai edullisuuden perusteella.

Ehdotan, että pähkäilemme tilannetta kasvotusten syyskokouksessa. Pidetään asiat asioina, ja koetetaan saada ne hoidettua jonkinlaisessa yhteisymmärryksessä ja toinen toistemme kunnioittamisessa.

Tämä on hankalaa, kun en itse tajua asioista paljonkaan, ja joka ratkaisuun löytyy joku, joka puistelee päätään ja epäilee, muttei juuri kukaan uskalla kuitenkaan antaa varmoja neuvoja, tulevia tilanteita kun ei voi tietää.

Kyse on siitä, keneen luottaa, sanoo vesiliikelaitoksen mies.

Hänkään ei suosittele mitään, mutta kysyn, miltä kuulostaa käsitykseni, että pumppaamo olisi varmin ratkaisu. Kyllä se hänenkin käsittääkseen on varmimmasta päästä oleva ratkaisu, joka kunnolla tehtynä ja huoltosopimuksen kanssa on hyvä. Mahdolliselle laiterikolle ei tässäkään tietysti voi mitään. Käsikäyttöisistä ratkaisuista käyttökokemukset ovat moninaisia. Seuraavat asukkaat eivät ollenkaan aina ole tietoisia ratkaisuista, niitten tarkoituksista ja huolloista.

Kokouksessa olin jo valmis antamaan periksi, kun muut alkoivatkin perääntyä. Tutkisimme pumppuratkaisua edelleen. Etenisimme seuraavan askelen pumpun rakentamisen suuntaan.

Soitin insinöörille. Hänelle seuraava askel merkitsee suunnittelutyötä, siis valmista suunnitelmaa. Hän ehtisi suunnitella pumppaamon niin että suunnitelma olisi tammikuussa valmis. 40 h saattaisi riittää eli 2.000 € suunnittelutyöhön.

Etenemmekö edelleen vai purammeko suullisen sopimuksen? Onko kellään käsitystä, mistä voisi kysyä kilpailevaa tarjousta?

Kukaan ei vastaa minulle viikkoon. Sovin tapaavani insinöörin putkipiirustusten luovuttamista varten. Sitten puheenjohtaja herää kyselemään asioiden perään, jotka olen kirjannut pöytäkirjaan, jota hän ei ole lukenut. Samoin toinen osakas. Vaihdamme yhden illan sähköposteja, joissa kukaan ei tunnu tajuavan mitään.

Yhtään euroahan ei ole vielä menetetty. Mitä jos nyt kantaisimme vastuuta yhdessä, ja tekisitte ehdotuksia seuraavaksi askeleeksi?

Sekä kiinteistö- että vesiliikelaitoksen ihmiset ovat puhelimessa antaneet ymmärtää, että mitään varmaa ei voi kaupungilta odottaa, ja samaa ymmärsin sanotun keskustelutilanteessa. 

Vastuuta, rakkaat ihmiset, suostukaa kantamaan vastuuta itse siitä että olette ostaneet asunnon tällaisesta paikasta.

Tuomaanpäivän aamuna keskustelimme taloyhtiön kokouksessa jälleen pumppaamosta, tulvahälyttimestä ja takaiskuventtiileistä ja totesimme kaikki vaihtoehdot huonoiksi. Pumppaamo vaatisi vielä generaattorin sähkökatkosten varalta ja nukkasihti merimieskirkon viemäreissä tukkeutui nopeasti. Ylipäätään kaikki huoltotyöt tuppaavat unohtumaan. Pohdittiin mahdollisuutta tilata suunnitelma joltain yritykseltä, joka myy pumppaamoja.

Vesiliikelaitoksen mies arveli puhelimessa kaupungin tekevän päätöksen tulvavahinkojen mahdollisesta korvaamisesta heti alkuvuodesta. Pumppaamon mahdollista korvaamista piti kysyä Verkostot-yksikön päälliköltä. Kaupunki on koettanut tarkistaa systeemejään niin, ettei tulva toistuisi, mutta lopputulos on yhä epävarma.

Iltapäivällä soitin päällikölle. Pumppaamoon ei saisi kaupungilta avustusta. Tilanteen pitäisi pitkässä juoksussa parantua, kun kaupunki velvoittaa kaikki kiinteistöt johtamaan hulevedet hulevesiviemäriin, joka menee suoraan mereen eikä jätevedenpuhdistamoon. Hänestä takaiskuventtiili on hyvä ratkaisu, kunhan sitä putsataan silloin tällöin. Vessanpöntönhän saa suljettua siinä olevasta hanasta, jos säätiedotus lupaa rankkasadetta, tai lähtee matkalle. Pumppaamosta tulee helposti hajuhaittoja.

Vihdoinkin joku, joka uskaltaa luvata jotakin. Päätän luottaa häneen. Ilmoitan insinöörille, että emme päädy pumppaamoon.

Sain syyn luovuttaa päähänpinttymästäni kunnialla. Illalla annan kaverini ylipuhua itseni solmimaan keväällä katkennut kaveruussuhde takaisin jotta voisimme taas juhlia nelistään. Jos en enää vaadi toiselta hyväksytyksi tulemista, en kai liioin enää pety.