Jokaisen joulun alla joudun neuvottelemaan itselleni joulunvalmisteluhommia. Kun aikanaan erosimme, lasten ainoa toive oli, että viettäisimme joulun kuitenkin yhdessä. Aikaa on kulunut eivätkä lapset enää ole keskenkasvuisia, mutta yhä kokoonnumme aattoisin entiseen kotiin miehen luokse syömään ja jakamaan muutaman lahjan. Minun ei tarvitsisi osallistua ruuanlaittoon mitenkään, mutta en osaa vain olla. Leivoin suklaakakun. Tiskasin, vaikka esikoinen sanoi, ettei tarvitse.
Jokaisena tapanina äiti tarjoaa ruuan jälkeläisilleen. Taas saisin vain olla, mutten osaa. Alan tiskata kahtakymmentä ruokalautasta. Lasken vettä ainoaan altaaseen ja lisään siihen saippuaa. Käly tulee kysymään, voiko auttaa. Ei voi, kun on vain yksi allas. Äiti tulee sanomaan että on myös pesuvati, johon voi laittaa saippuaveden ja huuhtoa toisessa altaassa, ja että lautaset voisi esipestä.
Mitä jos saisin nyt tiskata ihan itse ja omalla tavallani?
Jokaisena tapanina äiti tarjoaa ruuan jälkeläisilleen. Taas saisin vain olla, mutten osaa. Alan tiskata kahtakymmentä ruokalautasta. Lasken vettä ainoaan altaaseen ja lisään siihen saippuaa. Käly tulee kysymään, voiko auttaa. Ei voi, kun on vain yksi allas. Äiti tulee sanomaan että on myös pesuvati, johon voi laittaa saippuaveden ja huuhtoa toisessa altaassa, ja että lautaset voisi esipestä.
Mitä jos saisin nyt tiskata ihan itse ja omalla tavallani?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti