Armoa uupuneille suorittajille

Sanajumalanpalveluksen Poikluomassa omistan kaikille, jotka haluaisivat vaan olla talviunilla tekemättä mitään, mutta eivät anna siihen itselleen lupaa.

Pyytäkäämme siis rauhaa ulkopuoleltamme laulamalla:

Tule rauhan Henki, Henki Jumalan, tule lailla tuulen, merten pauhinan.

Tule rauhan Henki köyhään sydämeen, lohdutuksen Henki mielen kipeyteen.

Tule rauhan Henki, esteet murenna, vapauden Henki, näytä valoa.

Tule rauhan Henki, hiljaa kohota katse ylös maasta, kohti Kristusta.

Tule rauhan Henki, silloin voimaa saan, sydämeni turvaa yksin Jumalaan.

Talven selkä taittuu. Joulun jälkivietto vaihtuu paastonaikaan valmistautumiseen. On kolmas sunnuntai ennen paastoa. Vielä voimme hetkeksi kääntää ajatuksemme seimeen, ihmiseksi tulleeseen joulun lapseen ja omaan syntymäämme.

Kohdussa saimme vain olla. Olimme yhtä äitimme kanssa. Oli lämmintä ja turvallista. Vieläkin peiton alla sikiöasennossa saattaa tuntua hyvältä.

Tunnistamme tuon olon myös monesta hengellisestä laulusta: Jumalan kämmenellä ei pelkää ihminen.

Paratiisi- ja taivaskuvaukset muistuttavat tuota autuasta tilaa. Saa vain olla, huolta vailla, kaikki on hyvin.

Ehkä tuossa kaipauksessa on kuva pelastuksesta. Jumala katsoo meihin rakastaen ja hyväksyen kuin äiti lapseensa.

Jumalan valtakunta näyttäytyy myös anteeksiantona, itsensä ja toisen tekojen näkemisenä rehellisesti. Näin tapahtui. Tämä satutti minua ja tuo sinua. Kun sen vapaaehtoisesti toisillemme tunnustamme, olemme vapaat katkeruudesta. Ja jos emme siihen keskenämme pysty, voimme tunnustaa asian jollekin, joka sen pystyy kuuntelemaan, esimerkiksi Jumalalle.

Synnintunnustus ja -päästö


Kiitos, kun saan tässä olla. Kiitos, kun saan levähtää.
Kiitos, kun saan voimaa, jolla opetella elämään.
Kerto:
Halleluja, halleluja, halleluja, halleluja.

Huomisesta en mä tiedä, esirippu eteen jää.
Minne aikonetkin viedä, tänään tahdon ylistää.
Kerto
 
Emme pelkää pahan ansaa, emme pelkää kuolemaa.
Oomme valittua kansaa, joka aina elää saa.
Kerto
 
Valo pimeyttä voittaa, luomakunta odottaa.
Pian uusi päivä koittaa, täynnä Herran kunniaa.
Kerto

 

Jer. 9: 22-23

Näin sanoo Herra:
- Älköön viisas kerskuko viisaudellaan,
älköön väkevä voimillaan,
älköön rikas rikkaudellaan.
Joka haluaa kerskua, kerskukoon sillä,
että tuntee minut
ja tietää, mitä minä tahdon.
Sillä minä olen Herra,
minun tekoni maan päällä
ovat uskollisuuden, oikeuden ja vanhurskauden tekoja.
Niitä minä tahdon myös teiltä,
sanoo Herra.

1.
Ken tahtoo käydä Herran askelissa,
ken tahtoo käydä Herran askelissa,
käy tietä vehnänsiemenen:
kuin siemen hänkin kuolee,
kuin siemen hänkin kuolee.

2.
Hän kulkee tietä kaiken luomakunnan,
hän kulkee tietä kaiken luomakunnan.
Se täytyy loppuun kulkea.
Ja elämän se antaa,
ja elämän se antaa.

3.
Ja vuoroin polttaa helle, vuoroin routa,
ja vuoroin polttaa helle, vuoroin routa,
ja myrskytuulet pyyhkivät.
Ja pieni siemen kuolee,
ja pieni siemen kuolee. 

4.
Niin toisen täytyy kuolla toisen tähden,
niin toisen täytyy kuolla toisen tähden,
ja siemen muuttuu leiväksi.
Ja toinen ruokkii toista,
ja toinen ruokkii toista.

5.
Sen tien on Herra käynyt loppuun saakka,
sen tien on Herra käynyt loppuun saakka,
ja nyt hän meille kaikille
on elämä ja autuus,
on elämä ja autuus.

Matt. 20: 1-16

Jeesus sanoi:
    "Taivasten valtakuntaa voi verrata isäntään, joka aamuvarhaisella lähti palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa. Hän sopi miesten kanssa yhden denaarin päiväpalkasta ja lähetti heidät viinitarhaan. Päivän kolmannella tunnilla hän lähti taas ulos ja näki, että torilla seisoi vielä miehiä jouten. 'Menkää tekin viinitarhaan', hän sanoi heille, 'minä maksan teille sen, mitä kuuluu maksaa.' Miehet lähtivät. Kuudennen ja yhdeksännen tunnin aikaan isäntä lähti taas ulos ja teki samoin. Kun hän sitten meni ulos yhdennellätoista tunnilla, hän näki vieläkin muutamia joutilaita ja kysyi heiltä: 'Miksi te seisotte täällä kaiken päivää toimettomina?' 'Kukaan ei ole palkannut meitä', he vastasivat. Hän sanoi miehille: 'Menkää tekin minun viinitarhaani.'
    Kun sitten tuli ilta, viinitarhan omistaja sanoi tilanhoitajalleen: 'Kutsu työmiehet ja maksa heille palkka, viimeksi tulleille ensin ja ensimmäisille vasta sitten.' Ne, jotka oli palkattu yhdennellätoista tunnilla, tulivat ja saivat kukin denaarinsa. Kun ensiksi palkatut tulivat, he luulivat saavansa enemmän, mutta hekin saivat vain denaarin. Silloin he nostivat metelin ja sanoivat isännälle: 'Nämä viimeksi tulleet tekivät työtä yhden ainoan tunnin, ja silti sinä annat heille saman kuin meille, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen.' Mutta isäntä sanoi yhdelle miehistä: 'Ystäväni, enhän minä tee sinulle vääryyttä. Emmekö me sopineet denaarista? Ota omasi ja mene. Minä tahdon maksaa tälle viimeksi tulleelle saman kuin sinulle, ja kai minä saan omallani tehdä mitä haluan? Katsotko sinä karsaasti sitä, että minä olen hyvä?'
    Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi."

--

Jumalan valtakunta näytetään meille tässä epäoikeudenmukaisena. Mies palkkaa työttömiä töihinsä eripituisiksi ajoiksi ja lupaa jokaiselle saman palkan. Palkanmaksun hän käskee aloittamaan niistä, jotka olivat vähiten töissä. Muut odottavat saavansa enemmän kuin nämä, mutta ei, kaikki saavat saman palkan, niin kuin oli sovittu, ja eniten töitä tehneet ovat kovin kiukkuisia.

”Ystäväni, katsotko sinä karsaasti sitä, että minä olen hyvä?” mies kysyy.

Toisaalla Jumalan valtakuntaa verrataan häihin, iloiseen juhlaan ja yhteen tulemiseen. Jumala on yhtä lähellä jokaista; yhteys häneen on yhtä läheisenä tarjolla kaikille. Siitä seuraa myös yhteys keskenämme, olimmepa kuinka erilaisia tahansa.

Pelastus on tullut, yhteys Jumalaan, toisiimme, itseemme ja kaikkeen luotuun on olemassa. Pohjimmiltamme olemme kaikki yhtä, sillä Jumala on läsnä kaikessa.

Saamme Jumalalta jokapäiväisen leipämme, sen mitä tarvitsemme, jokainen yhtä lailla. Niin kauan kuin katsomme häneen, antajaan, kaikki on hyvin. Oman minän merkitys katoaa. Riittää, että saa olla olemassa, saa ruokaa jostakin, katon päänsä päälle ja vaatetta ylle.

Kun alamme katsella ympärillemme ja verrata itseämme ja saamiamme lahjojamme muihin, putoamme pois tyytyväisyydestä. Alamme laskea lahjalle hintaa, millä sen korvata, millä sen ansaita. Laskemme lahjalle arvon ja itsellemme myös, sen mukaan, kuinka arvokkaita lahjoja olemme saaneet.

Jeesuksen vertauksessa viimeksi tulleet osasivat ottaa lahjan vastaan, jokapäiväisen toimeentulonsa. Muut luulivat että lahja piti ansaita.

 

Toisinaan vaikuttaa siltä että elämme yhteiskunnassa jossa kaikki pitää ansaita.

Pinja Lappi: Anna anteeksi

Olemme oppineet psykologiasta, että jos lapsella menee huonosti, vanhemmat eivät ole onnistuneet olemaan hyväksyvässä vuorovaikutuksessa hänen kanssaan silloin kun hän oli aivan pieni. Hän ei ole oppinut tuntemaan itseään ja tunteitaan, jos vanhemmilla ei ole ollut kykyä nähdä ja ymmärtää häntä sellaisena kuin hän on.

On vanhempia, jotka ovat osanneet katsoa pikkulastaan iloiten ja jotka ovat tunnistaneet lapsen tunteet, osanneet nimetä ne ja antaa niille tilaa. He ovat osanneet tuottaa lapselle pettymykisä (niin kuin vertauksen mies), He ovat olleet läsnä lapselleen lähes kokopäivän ajan.

On vanhempia jotka ovat olleet muissa maailmoissa osan päivästä eivätkä ole ymmärtäneet, mitä heidän lapselleen kuuluu, eivät ole nähneet eivätkä kuulleet lastaan kuin hetkittäin.

On niitäkin vanhempia jotka ovat olleet tavalla tai toisella poissaolevia lähes koko ajan. Jokin muu asia on ollut lasta tärkeämpää ja vienyt kaikki voimavarat.

Poissaolevinkin äiti ja isä ovat kuitenkin antaneet lapselleen lahjaksi elämän. Se mitä muuta he ovat pystyneet antamaan riippuu siitä mitä he itse aikanaan ovat saaneet ja oppineet omilta vanhemmiltaan. Emme voi syyttää vain heitä. He ovat ja me olemme lenkki monen sukupolven jatkumossa. 

Meille kaikille on annettu sama armo elää tätä ihanaa ja kamalaa elämää. Meille on annettu mahdollisuus ottaa vastaan hyvää iloiten ja vastalahjaa laskelmoimatta. Meillä on myös mahdollisuus kohdata vastoinkäymisiä ja muuta pahaa pakenematta avuttomaksi uhriksi tai kovettumatta tunteettomaksi. Jos emme vanhemmiltamme saaneet tarpeeksi hyväksyviä katseita ja kosketuksia, saatamme löytää niitä vielä aikuisina joltain muulta.

Voi oppia kuuntelemaan tervettä omaatuntoaan ja puhua lempeästi ääneen epäkohdista, joita näkee. Voi etsiä rakentavia tapoja ilmaista vihastumistaan. Voi elää Jumalan rakastavien silmien edessä ja hänen varassaan. Voi katsella maailmaa hiukan ulkopuolisena, muukalaisena, jolle jokin muu on tärkeämpää kuin oman itsensä pönkittäminen ja omaisuuden haaliminen. Voi tehdä jotain pientä kuin ohimennen pelkästä elämisen riemusta.

Noustaan tunnustamaan uskomme Isään, kaiken hyvän antajaan, ristiriitaiseen Poikaan ja rauhan ja rakkauden Henkeen.

Uskontunnustus

Kolehtivirsi Päivä vain ja hetki kerrallaan

Esirukous + Muista niitä jotka hiljaa...

Isä meidän

Herran siunaus

Sydämellä Jeesuksen
olla on niin suloinen.
On niin ihmeen rauhaisaa
niin kuin unta ihanaa.

Kahden kanssa Jeesuksen
olla on niin suloinen,
turvallista, hiljaista
siipiensä suojassa.

Niin kuin äiti helmassaan
vaali pienokaisiaan,
niin myös Poika Jumalan
hoitaa tainta taivahan.

Hiljaa varro sydän vain,
turvaa yksin Häneen ain.
Älä mistään huolehdi
Jeesus on sun kanssasi.