Häpeämessu 20.1.2013

 Kuva: Pinja Lappi

 

Alkusoitto: Zihua taxi: To be holding you

Alkulaulu: Nsv 127 Varjoista maan

 

Johdanto

 

Rakkaat ihmiset.

 

Olemme, jotkut meistä ainakin, ehkä tulleet tänne väsyneinä, sillä tämä elämä väsyttää ja rasittaa meitä milloin enemmän, milloin vähemmän. Tänään tutkimme elämisen hankaluutta häpeän näkökulmasta.

 

Useimmat meistä tuntevat nolouden ja häpeän tunteet. Muistamme, miten häpeä toisinaan lähtee nousemaan ylös vatsanpohjasta, takertelee kurkussa ja hiipii poskia pitkin silmiin. Silloin haluaisi olla jossain muualla, piilossa, ja olla vaiti, puhumatta mitään. Ihan niin kuin Eeva ja Aatami huomattuaan Jumalan pian näkevän heidät ja teon joka vielä hetki sitten oli tuntunut hyvältä.

 

Eevasta ja Aatamista alkaen meidän esi-isämme, isovanhempamme ja vanhempamme ovat hävenneet, sukupolvi sukupolven jälkeen. Me kannamme kaikkien sukupolvien varjoja mukanamme, kuka enemmän, kuka vähemmän. Kannamme vuosisatojen ja –tuhansien ajan kerrostunutta häpeää.

 

Monessa suvussa olemme oppineet olemaan hiljaa tapahtuneista itsemurhista, insestistä, mielisairauksista, vammaisuudesta, sodasta ja monesta muusta häpeällisestä asiasta. Olemme valehdelleet ja vaienneet muiden mukana, peitelleet asioita puhumalla kiertoilmauksin ja koettaneet kääntää ajatuksemme iloisempiin asioihin.

 

Näin tehdessämme toistamme sitä, miten meitä on kohdeltu. Mutta Vapahtajamme kehottaa meitä tekemään toisin, muuttamaan mielemme.

 

Siksi puhumme tässä messussa häpeällisistä asioista. Tänne on rakennettu kaksi rukousalttaria, joiden äärellä voimme käydä myöhemmin tutkailemassa häpeää, joka liittyy äkillisesti lähteneisiin, itsemurhan tehneisiin poikiin ja ystäviin tai sellaiseen erilaisuuteen, joka eristää muista, vammaisuuteen.

 

Äsken kuulemamme laulu To be holding you oli Teemu Karttusen kirjoittama. Teemu ei jaksanut elää. Ulkopuolisen silmin vähäiset asiat saivat hänet tuntemaan liian suurta häpeää.

 

 

 

Häpeällä on kyllä hyväkin tehtävänsä, silloin kun se ei ylitä kohtuullisia mittojaan. ”Terve häpeä osoittaa ihmiselle hänen oikean kokonsa.  Se kertoo, milloin ihminen on astumassa toisen rajojen yli,” Tommy Hellsten kirjoittaa. Terve häpeä laittaa meidät ottamaan myös toiset ihmiset huomioon. Tämä mitä tein tai sanoin tai jätin tekemättä, satutti toista, oli hänelle pahaa.

”Häpeä on hyväksyvän vastavuoroisuuden puuttumista”, kertoo netissä kiertävä määritelmä. Häpeän, kun en saa hyväksyvää vastausta. Häpeän, kun en osaa vastata toiselle.

”Häpeä on paljastettua olemista toisen katseen edessä, tietoisuutta siitä, että toinen näkee, olematta valmis tai halukas siihen, että tulee nähdyksi”, psykologi Erik Erikson kertoo.

Laulu: Nsv 58 Taisteluni

Evankeliumit ja saarna

 

”Häpeä on hyväksyvän vastavuoroisuuden puuttumista.” Emme tiedä, mitä Jeesus tunsi, mutta meille kerrotaan, kuinka hän joutui tilanteisiin joissa me tuntisimme häpeää.

Luuk. 4

33 Synagogassa oli mies, jossa oli saastainen henki. Se huusi kovalla äänellä: 34 "Voi, mitä sinä meistä tahdot, Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut tuhoamaan meidät? Minä tiedän, kuka sinä olet, Jumalan Pyhä!" 35 Mutta Jeesus käski henkeä ankarasti: "Ole vaiti! Lähde hänestä."

 

Luuk. 19

41 Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden 42 ja sanoi: "Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty. 43 Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta. 44 He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi."

”Häpeä on paljastettua olemista toisen katseen edessä, tietoisuutta siitä, että toinen näkee, olematta valmis tai halukas siihen, että tulee nähdyksi.”

Saastainen henki näki, kuka Jeesus oli, mutta pelkäsi ja kavahti häntä, ei katsonut hyväksyen, koska tiesi, ettei Jeesus tahtonut hänelle hyvää, miehen riivaajalle ja kiusaajalle.

”Terve häpeä osoittaa ihmiselle hänen oikean kokonsa.  Se kertoo, milloin ihminen on astumassa toisen rajojen yli.”

Jeesus katsoi Jerusalemia kutsuen sitä rakastavasti luokseen, mutta jerusalemilaiset kavahtivat häntä.

Jumalan Poika joutui astumaan ihmisten rajojen yli, loukkaamaan heitä, ehkä siis myös häpeämään. Ainakin heprealaiskirjeen kirjoittaja näkee hänen kärsineen häpeästä välittämättä, kärsineen häpeärangaistukset ja lopulta häpeäkuoleman. Ehkä hänen kärsimiseensä kuului myös ihmiset jotka näkivät hänet kuka minkäkinlaisena.

Valmistelimme pari viikkoa sitten tätä messua joukolla, jossa oli Marja-Liisa Kujanpää ja Mirja Karttunen, joiden pojat Markus ja Teemu eivät jaksaneet elää kovin vanhoiksi, ja Kaarina Peltonen, jonka ystävä ja hengellinen veli samoin lähti tästä elämästä äkkiä, kun ei enää jaksanut. Hengessä mukana oli Toni Leppäahon äiti Tarja. Näitten neljän miehen kuvat ovat Äkillisesti lähteneiden alttarilla.

Keskustelimme siitä, kuinka itsemurhan jälkeen ei enää osattukaan keskustella vanhojen ystävien kanssa. Ystävät tiesivät kyllä, mitä oli tapahtunut, mutta he eivät jaksaneet vain olla lähellä. Heillä ehkä oli mielessä, miten he olisivat halunneet auttaa, ja he ehkä jäivät tuon toiveen vangeiksi sen sijaan, että olisivat vain olleet rauhassa läsnä, antaneet tilaa mielessä vellovalle kaaokselle.

Puhimme siitä, kuinka ei voi tuntea syyllisyyttä, siitä mitä teki tai jätti tekemättä, kun poika ei puhunut mitään etukäteen. Miten meille voi tapahtua jotakin niin kauheaa? Tuntuiko Jeesuksen läheisistä samalta, kulkihan hänkin rohkeasti kohti kuolemaa?

 

Kuuntelemme laulun, jonka Teemun ystävät tekivät hänen muistokseen:

 

 

Helena ja Kalevi: Entä jos http://www.youtube.com/watch?v=ncjHUwbQAm4

 

 

Facebook on muuttanut maailmaa tälläkin kohdalla. Siellä on monelle itsemurhan tehneelle muistosivut, joilla käydään pitkään muistelemassa ja kertomassa, missä tilanteissa ystävä on vielä tullut mieleen. Siitä mistä on vaikea puhua, onkin helppo kirjoittaa nettiin. Mutta entä kasvotusten?

 

Ollaanko minulle vihaisia, jos alan puhua asioista, joista suvussa on aina vaiettu? Jäänkö yksin?

Ja olenko niin häpeän leimaama, etten kestän kosketusta, vai olenko sen arvoinen, että minua hellästi kosketaan?

 

Opetuslapsetkin häpesivät. Meille kerrotaan Pietarista, joka häpesi kiellettyään kolme kertaa tuntevansa Jeesuksen, ja Juudaksesta, joka häpesi sitä, että oli kavaltanut Jeesuksen. Kumpikin tunnusti häpeänsä. Vapaaehtoinen häpeänsä tunnustaminen vapauttaa häpeästä. Kannattaa kuitenkin katsoa, kenen hyväksyvää katsetta hakee.

 

Juudas tunnusti kansan johtomiehille, ja palautti rahat, jotka oli palkkiokseen saanut. Johtomiehet käänsivät katseensa hänestä pois, ja Juudas meni ja hirttäytyi.

 

Pietari sai nähdä ylösnousseen Jeesuksen ja vastata kolmeen kertaan, että kyllä hän rakasti tätä. Hän sai arvatenkin nähdä hyväksyvän katseen.

 

Jeesus kantoi meidän häpeämme, suostui vertaiseksemme siinäkin.

 

Keskustelimme oman tiensä kulkijoista. Monet omana itsenään elävät ovat muiden silmissä Jumalan hulluja, kuten Franciscus Assisilainen, joka eli yhteiskunnan ulkopuolella. Mutta he uskaltavat puhua ääneen sen, minkä oikeaksi tuntevat ja kokevat, eivätkä heilu joukon mukana niin kuin meriheinät aallokossa. He kantavat itse häpeänsä – sillä he ovat yhtä Kristuksen kanssa.

 

He ottavat vastuun siitä, että ovat osa sukupolvien ketjusta, eivätkä syytä vain muita siitä, mistä tuntevat häpeää.

 

Itsensä kohtaaminen pelottavaa, sanoi Anja Kurhela, joka myös oli valmistelemassa messua, mutta kun putoan, putoan vain omaan itseeni.

 

Putoan Jumalan syliin, Jumalan joka on kaikessa läsnä ja pohjalla kuitenkin.

Johdatus rippiin

Tunnustamme seuraavan virren sanoin syntimme. Saamme tuoda Jumalan silmien alle kaiken, mikä meitä hävettää, nolottaa ja väsyttää.

Synnintunnustus = Virsi 289 Vain sinä tunnet minut

Synninpäästö

Kiitoslaulu: Virsi 318 Jeesus sä ainoa

Uskontunnustus

Johdatus rukous- ja ehtoollisosaan

Kolehtilaulu: Nsv 77 Väsyneet maan

Ehtoollisrukous

Jumalan Karitsa

Ehtoollinen + lauluja

Saviruukku Khl 28
Pidä minusta kiinni Nsv 95
Perhonen
Sinua siunata tahdon Khl 29

Kiitosrukous

Laulu: Khl 26 Muista niitä

Esirukous

Herran siunaus

Loppulaulu: Nsv  9 Anna mun etsiä

Loppusoitto + Nikon laulu: Olet vapaa Nsv 31