keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Jotain kirjoittaakseni

Eilen illalla ja vielä tänä aamuna yksinäisyys raateli mieltäni.
Tuli kuin tyhjään, vasta siivottuun taloon: tyytymiseen siihen mitä on,
Yhteen, ja syleilyyn siinä.
Repäisi irti, erilliseksi.
Töihin päästyäni se hellitti, mökötettyäni yksin taksin takapenkillä ja katseltuani tarkkaan maisemat.
Tyynesti totesin itselleni tulleeni siinä mielessä turhaan taksilla, ettei ihminen, jota tulin tapaamaan, ilmaantunut paikalle, mutta sen olleen sikäli aiheellista, että muuten minäkään en olisi ilmaantunut sovittuna aikana paikalle.
Lounaan jälkeen unohdin lähettää lupaamani valokuvat, mutta sain käytyä mainostoimistossa.
Kastekodissa takeltelin ja vain hämmästelin kolmea lasta ympärilläni.
Lähtiessäni ajattelin ettei ollut paljon väliä sillä onnistuinko vai epäonnistuinko jossakin.
Virastolla laitoin laskuja maksuun jotain tehdäkseni.
Kävelin kotiin lumisateessa ja olin taas tyytyväinen kaikkeen enkä yhtään yksinäinen.

Ei kommentteja: