Konfirmaatiopuhe

2. Moos. 3: 9-15
Herra sanoi Moosekselle:
»Israelilaisten hätähuuto on nyt kantautunut minun korviini, ja olen nähnyt, kuinka kovasti egyptiläiset heitä sortavat. Mene siis, minä lähetän sinut faraon luo. Sinun on vietävä minun kansani, israelilaiset, pois Egyptistä.» Mutta Mooses sanoi Jumalalle: »Mikä minä olen menemään faraon luo ja viemään israelilaiset pois Egyptistä?» Jumala sanoi: »Minä olen sinun kanssasi ja annan sinulle merkin siitä, että minä olen sinut lähettänyt: kun olet vienyt kansani pois Egyptistä, te saatte palvella Jumalaa tämän vuoren juurella.»
Mooses sanoi Jumalalle: »Kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille, että heidän isiensä Jumala on lähettänyt minut heidän luokseen, he kysyvät minulta: ’Mikä on hänen nimensä?’ Mitä minä heille silloin sanon?» Jumala sanoi Moosekselle: »Minä olen se joka olen.» Hän sanoi vielä: »Näin sinun tulee sanoa israelilaisille: ’Minä-olen on lähettänyt minut teidän luoksenne.’» Jumala sanoi vielä Moosekselle:
»Sinun tulee sanoa israelilaisille: Jahve, Herra, teidän isienne Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on lähettänyt minut teidän luoksenne.’ Se on oleva minun nimeni ikuisesti, ja sillä nimellä minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen.»

Matt. 17: 1-8
Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja tämän veljen Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä: hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko ja hänen vaatteensa tulivat valkeiksi kuin valo.
Samassa heille ilmestyivät Mooses ja Elia, jotka keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: »Herra, on hyvä, että me olemme täällä. Jos tahdot, teen tänne kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.»
Pietarin vielä puhuessa loistava pilvi verhosi heidät ja pilvestä kuului ääni: »Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!» Kun opetuslapset kuulivat äänen, he heittäytyivät maahan kasvoilleen suuren pelon vallassa. Mutta Jeesus tuli heidän luokseen, kosketti heitä ja sanoi: »Nouskaa, älkää pelätkö.» Ja kun he nostivat katseensa, he eivät nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksin.

Mooses oli mokannut. Egyptin prinsessan ottopoika oli aikuisena puolustanut sorrettua kansaansa ja tullut tappaneeksi yhden egyptiläisen. Siitä huomauteltiin hänelle ja hän pakeni maasta. Kului vuosia ja nyt Jumala halusi lähettää hänet takaisin Egyptiin vapauttamaan kansaansa orjuudesta.

Mikä minä olen tuohon tehtävään, Mooses kysyy, ei minusta ole siihen. Mutta Jumala lupaa olla hänen kanssaan ja antaa merkin läsnäolostaan.

Vielä Mooses kysyy, kenen nimissä hän voi mennä israelilaisten luokse. Ja Jumala sanoo nimekseen Minä olen se joka olen. Ehje aser ehje hepreaksi, josta tulee nimi Jahve. Sama Jumala, jonka Abraham, Iisak ja Jaakob olivat kokeneet elämässään.
Jumala on mitä on, häntä on mahdoton selittää loppuun asti. Mooseskin sai olla mitä oli, ja kun hän oli kankea kieleltään, hän sai veljensä Aaronin ja siskonsa Mirjamin tuekseen. Mooses suoriutui tehtävästään vapauttaa israelilaiset, muttei itse päässyt Jumalan lupaamaan maahan asti, näki vain sen korkealta vuorelta.


Pietari, Jaakob ja Johannes olivat Jeesuksen luotto-oppilaita. He pääsivät hänen kanssaan korkealle vuorelle yksinäisyyteen. Jeesus valmistautui tehtäväänsä vapauttaa ihmiset synnin ja kuoleman orjuudesta, hän valmistautui kuolemaan ihmisten puolesta. Hän sai tukea Moosekselta ja Elialta, joilla oli elämänkokemusta enemmän kuin opetuslapsilla. Hän muuttui näiden silmissä niin ihanaksi, että Pietari olisi halunnut heidän jäävän sinne.

Jumala puuttui puheeseen ja totesi: Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä! Opetuslapset ahdistuivat ja maastoutuivat peloissaan. Jeesus tuli sanomaan ettei tarvinnut pelätä. He palasivat alas vuorelta keskelle muitten opetuslasten epäonnistumista epileptisen pojan parantamisessa.


Jumalan kohtaaminen on pelottavaa. Se että kaikki ei olekaan tässä ja että kaikki ei jatkukaan niin kuin ennen. Jumalasta on vaikeaa, lähes mahdotonta puhua. Hän vain on se mikä on ja me voimme olla hiljaa hänen edessään ja luottaa hänen läsnäoloonsa ja johdatukseensa. Hänen lähellään voimme kulkea kohti sitä mitä olemme, vaikkemme koskaan pääsekään perille asti tavoitteeseemme niin että voisimme rauhassa elää juuri sellaisina kuin olemme. Törmäämme jatkuvasti muiden käsityksiin siitä, millaisia meidän kuuluisi olla, ja kadotamme helposti oman näkymme itsestämme ja tehtävästämme.

Matkallamme kohti omaa itseämme meillä on tukenamme toiset ihmiset, jotka hekin etsivät itseään. Voimme oppia toistemme kokemuksista ja kertomuksista. Raamatussa on paljon tällaisia kertomuksia. Jumalanpalveluksissa toistetaan näitä kertomuksia Jumalasta joka rakastaa ja pitää huolta ihmisistä, vaikka välillä sattuukin. Jumalanpalveluksissa on myös mahdollisuus rippiin, omien mokien tunnustamiseen ja pois panemiseen. Täällä on myös ehtoollispöytä, jossa näkymätön Jumala tulee leivässä ja viinissä näkyväksi ja kosketettavaksi, ravinnoksemme ja osaksi meitä.

Näin yhteys toisiimme vahvistaa uskoamme, konfirmoi sitä hienosti sanottuna. Konfirmoituina seurakunnan jäseninä saatte tästä lähtien osallistua itsenäisesti ehtoolliselle ja oikeuden toimia kummina. Vanhemmat, kummit ja muu seurakunta rukoilee puolestanne ja on teidän tukenanne etsiessänne elämällenne tarkoitusta.