Belsebulin voimalla - 24 paastopäivää pääsiäiseen

Tässä julkisempi versio edellisestä Ristiveto-blogiin. Jokohan nyt saisin tämän asian vaivaamasta mieltäni!

..

Toisten ihmisten haukkuminen julkisesti hyvinkin värikkäin ilmaisuin näyttää tulleen joillekin tavaksi jo Yhdysvaltojen presidenttiehdokkaan vaalikampanjaa myöten. Kovin helposti se on tainnut käydä ihmisiltä aina:

”Belsebulin, itsensä pääpaholaisen, avulla hän pahoja henkiä karkottaa.” Näin arvioivat jotkut silminnäkijöistä, kun mykkä alkoi puhua Jumalan Pojan tavattuaan. Aiemmin tämä oli kertonut lähimmilleen, että Ihmisen Poika joutuisi Jerusalemissa kiusatuksi ja surmatuksi. Pietari oli silloin vetänyt hänet erilleen ja nuhdellut: ”Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle!” Ja tämä Ihmisen Poika ja Jumalan Poika oli vastannut kovin sanoin: ”Väisty tieltäni, Saatana! Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!”

Milloinhan minä osaisin antaa anteeksi vuosikymmenten takaisille uskonveljilleni ja –sisarilleni, että heidän mielestään pappiskutsumukseni on pahasta ja mahdollisesti vedän helvettiin mukanani muitakin?

Anteeksianto kohdistunee väärään tekoon. Miten minua vastaan itse asiassa rikottiin?

Mielipiteeni ohitettiin. Olisin halunnut erääseen julkilausumaan näkyville julkilausujienkin erehtyväisyyden. Taisin siis puolestani loukata uskonveljiäni ja heidän uskonvarmuuttaan.

Olin elänyt parikymmentä vuotta piireissä, joissa itsensä kuuntelua pidettiin vaarallisena. Turvallista oli kuunnella luotettuja opettajia ja kirjoja, sydän ja tunteet olivat aina petollisia. Kun aloin vihdoin ääneen kyseenalaistaa tämän, minusta tuli ilmeisesti uhka muille ja heidän maailmankuvalleen.

Pyydän siis anteeksi etten enää halunnut elää heidän tavallaan. Pyydän anteeksi että laiskuuttani edes yritinkään antaa muiden ajatella puolestani. Pyydän anteeksi tuottamaani pettymystä.

Ja nyt annan anteeksi itselleni ja muille asianosaisille, että yrittäessämme löytää rajamme välillä satutimme toisiamme, kun rajat olivat itse kullakin kovin eri paikoissa. Olen iloinen ettemme enää koeta väkisin rajoittaa toistemme olemista.

--
(Minua ei ole tosin julkisesti moitittu mainitsemistani asioista, yksityisesti vain.)