Kristus on kuollut puolestamme, jotta saisimme elää yhdessä
hänen kanssaan, olimmepa valveilla tai kuoleman unessa. Rohkaiskaa ja
vahvistakaa siis toinen toistanne, ja niinhän te teettekin. 1. Tess. 5: 10-11
Viikkoa ennen tuomiosunnuntaita meitä kehotetaan valvomaan,
olemaan hereillä ja huomaamaan, mitä tapahtuu. Tässäkin meille annetaan
esimerkiksi Kristus.
Hän ei tarvinnut kenenkään todistusta ihmisestä, sillä hän
tiesi itse, mitä ihmisessä on (Joh. 2: 25). Hän tunsi sekä itsensä että ihmiset,
joiden kanssa eli ja joita tapasi.
Hän eli sen mukaan, minkä itse koki oikeaksi. Taittoi
tähkäpäitä nälkäänsä ja paransi apua pyytävän, vaikka oppineiden silmissä kumpikin
oli lepopäivänä sopimatonta. Jättipä joskus kätensäkin pesemättä vastoin ohjeita.
Hän kuunteli itseään ja taivaallista Isäänsä. Hän kertoi
avoimesti, mitä näki ympärillään ja mitä siitä ajatteli. Hänelle oli oma ilo ja
sisäinen rauha tärkeämpää kuin se, mitä muut hänestä ajattelivat. Ilo ja rauha
tarttuivat muihinkin.
Kuunnellaan mekin sisintämme, sitä mitä pohjimmiltamme
elämältämme haluamme ja mikä omantuntomme mukaan on oikein. Ei mennä muitten
mukana.
Kaarina-lehteen 14.11.2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti