Vihamessu 21.10.2012 Kaarinan kirkossa

 

Kuva Pinja Lappi, laulut Nuoren seurakunnan veisut 2010 -kirjasta.

 

 

Alkulaulu 23. Jokapäiväinen leipä

 

Johdanto

 

                      ”Pelko kasvaa maailmassa, veli vihaa vielä veljeänsä,” lauloimme.

 

Kuulemme usein pelon tai vihan tullessa puheeksi: ”Ei puhuta näistä”, ”En halua tietää enempää”, ”Puhutaan jostain iloisemmasta asiasta”.

 

Pelko ja viha ovat kuitenkin ensimmäisiä nimeltä mainittuja tunteita Raamatussa: ihmistä pelotti, kun hän huomasi toimineensa vastoin Jumalan tahtoa, ja tuon rikkomuksen seurauksena mainitaan mm. viha ihmisen ja käärmeen välillä.

 

Pelko ja viha ovat myös jokaisen ihmisen varhaisimmat tunteet. Ehkä jo ensimmäisessä parkaisussamme oli pelkoa tätä niin erilaista maailmaa kohtaan kuin äidin kohtu. Ehkä muistamme lapsuudestamme hylätyksi tulemisen pelon, kun olimme tehneet jotain tuhmaa. Pelko esti meitä olemasta tottelemattomia, pelko suojelee elämäämme.

 

Vihallakin on tehtävä. Lempeimmillään viha on kyky sanoa ”ei”: ”Minulle tämä ei käy”. Tätä olemme opetelleet varsinkin uhma- ja murrosiässä suhteessa vanhempiimme.


Viha piirtää meille ääriviivat, näyttää että olemme erillisiä, itsenäisiä ihmisiä, joilla on oma tahto.

 

Rukoilkaamme:                   Jumala, sinä olet välillä vihainen minulle, syystäkin.

Minä olen välillä vihainen muille ihmisille, jotka eivät toimi niin kuin tahtoisin, ja itselleni, kun minäkään en toimi oman tahtoni mukaan, ja sinullekin, samasta syystä.

 

Anna vihan opettaa minulle, miten elää omana itsenäni, yhdessä muiden kanssa, sinun edessäsi. Aamen.

 

Virsi 453

 

Evankeliumit ja saarna

 

Jeesus oli välillä vihainen. Jo kaksitoistavuotiaasta meille kerrotaan, kuinka hän toimi vastoin vanhempiensa tahtoa, sanoi teoillaan vanhemmilleen ”ei” ja jäi Jerusalemiin, vaikka olisi pitänyt lähteä kotiin. Kun hän monen päivän etsimisen jälkeen löytyi temppelistä, hänen äitinsä kysyi:

”Miksi teit meille tämän? Isäsi ja minä olemme etsineet sinua, ja me olimme jo huolissamme.”

Kaksitoistavuotias vastasi: ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun pitää olla isäni luona?”

Ja kun Johannes alkaa kertoa hänen toiminnastaan aikuisena, hän aloittaa (Joh. 2): 1 Viikon kolmantena päivänä vietettiin Galilean Kaanassa häitä. Jeesuksen äiti oli siellä, 2 ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa kutsuttiin häihin.3 Viini loppui kesken, ja äiti sanoi Jeesukselle: "Heillä ei ole viiniä." 4 Mutta Jeesus vastasi: "Anna minun olla, nainen. Minun aikani ei ole vielä tullut."5 Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: "Mitä hän teille sanookin, tehkää se."

Sillä kertaa Jeesus vielä lopulta taipui äitinsä tahtoon ja teki ihmeen. Johannes jatkaa kertomustaan:

13 Juutalaisten pääsiäisjuhla oli tulossa, ja Jeesus lähti Jerusalemiin. 14 Hän näki temppelissä kauppiaita, jotka myivät härkiä, lampaita ja kyyhkysiä. Siellä istui myös rahanvaihtajia.15 Jeesus teki nuoranpätkistä ruoskan ja ajoi heidät kaikki temppelistä lampaineen ja härkineen. Hän paiskasi vaihtajien rahat maahan ja kaatoi heidän pöytänsä. 16 Kyyhkysten myyjille hän sanoi: "Viekää lintunne pois! Älkää tehkö Isäni talosta markkinapaikkaa!"

Jeesus tiesi, kuka oli suhteessa lähimpiinsä ja uskonnolliseen systeemiin. Hän tiesi, missä meni raja hänen ja muiden välillä.

Vihastuminen on oikein. Jeesus ei antanut heti anteeksi, niin kuin me nykyään helposti yritämme painaa kaiken villaisella. Hän ilmaisi suoraan asiat, jotka olivat hänen silmissään väärin.

 

Viha auttaa meitä pysymään itsenäisinä ihmisinä – ja itsenäisenä valtiona. Luin hiljattain jostain jonkun tutkineen talvisodan ihmettä. Mikä sai suomalaiset pitämään puolensa ylivoimaisen vihollisen edessä? Vanhastaan asia on selitetty isänmaanrakkaudella, mutta tuossa kirjoituksessa isänmaanrakkauden takana nähtiin monta muuta asiaa. Yksi niistä oli viha ja toinen velvollisuuden tunto.

Kun kuukausi sitten kokoonnuimme lukemaan evankeliumeista kertomuksia, joissa Jeesuksen voisi kuvitella olevan vihainen, ja valmistelemaan tätä messua, mukana oli eräs vanha rouva, joka kertoi isästään: sotaa isä vihasi ja systeemiä, joka käytti ihmisiä pelinappuloina, ei niinkään vihollisia.

Tuntematon sotilas ja Finlandia; kenttähautaus: 1.40 – 3.10 http://www.youtube.com/watch?v=dRvHsbrkJws

 

Vihaa voi käyttää myös väärin. Sen voi koettaa vaieta pois, niin kuin sodan jälkeen ei oikein ollut lupaa puhua sodasta. Meidät on kasvatettu kilteiksi, tukahduttamaan vihamme, siirtämään se valheellisesti muualle niin kuin Aatami syytti naista, jonka Jumala oli hänelle antanut, ja Eeva käärmettä, joka hänet petti. Tukahdutettu viha asettaa meidät uhrin asemaan ja estää meitä kantamaan vastuuta omasta elämästämme.

Kilttejäkin tarvitaan, todettiin suunnittelukokouksessamme. Tarvitaan sitä, että teemme hyvää toisillemme, mutta jos unohdamme omat tarpeemme kokonaan, olemme hakoteillä.

Väärällä tavalla kiltti ei osaa sanoa ”ei”, hän hymyilee vain. Hän antaa uudestaan ja uudestaan nujertaa itsensä. Syntyy itsesääli, huono itsetunto ja lopulta kyvyttömyys tehdä päätöksiä ja toimia. Kiltti odottaa, että joku muu toimisi hänen puolestaan.

 

 

Leipäjono: 0.05-0.30  http://www.youtube.com/watch?v=BzdLLAhVjZM

 

Tukahdutettu viha voi näyttäytyä myös katkeruutena. Katkera kohdistaa vihansa itseään heikompiin ja halveksii heitä.

Kiltteyden tai katkeruuden alle patoutunut viha saattaa purkautua hallitsemattomina tunneräjähdyksinä. Lyödään ja tapetaan ja joudutaan vankilaan. Kiellot ja sopimukset eivät auta, ne vain siirtävät väkivaltaa esimerkiksi kodeista kaduille ja vanhemmilta lapsille.

Göteborgin mellakat: 1.17 – 1.53 http://www.youtube.com/watch?v=RPnQUcRqepQ

Jotta katkeruuden ja vihan kierre katkeaisi, pitäisi kummankin osapuolen kohdata omat tunteensa ja niitten ilmenemismuodot. Ei ole erikseen uhria ja syyllistä. Jokaisella osapuolella on vastuunsa.

Suomessa jatkosodan päätyttyä etsittiin sotasyyllisiä ja vaiettiin hienotunteisesti. Tuon vaikeista vaikenemisen perillisiä olemme vieläkin.


Etelä-Afrikassa toimittiin toisin rotusorron päätyttyä. Totuuskomissiossa rikoksen uhrit ja rikoksia tehneet kuulivat toisensa kertomuksia tapahtuneista vääryyksistä. Asioista puhuttiin ja niitä soviteltiin.

Rakentava viha tuo epäkohdat julki ja tekee niille jotain. Meidän Jumalamme on Rakkaus, mutta hän on myös Totuuden Henki.

 

Johdatus rippiin

 

Laulamme kohta Synnintunnustuslaulun. Kuuntelemme sitä ennen hetken muuta musiikkia. Voimme kuunnellessamme miettiä, mille asioille olemme olleet vihaisia ja mille asioille meidän pitäisi olla vihaisia.

 

Synnintunnustuslaulu 53

 

Synninpäästö

 

Kiitoslaulu 65. Kulmakivi

 

Uskontunnustus

Johdatus rukous- ja ehtoollisosaan

 

Ehtoollispöydässä saamme kohdata Jeesuksen, joka maksoi rehellisyydestään hengellään. Hän haluaa antaa meille itsensä ja rohkaista meitä elämään omana itsenämme.

 

Rukoushelmialttarilla voi rukoilla sanoitta siirtämällä eri värisiä lasihelmiä isoon kulhoon sen mukaan, mitkä helmiä kuvaavista tunnesanoissa herättävät itsessä jotakin.

 

Viha-alttarilla on netistä löytyneitä asioita, jotka tulivat esiin päihdetyön päiväkeskuksessa keskustellessamme, sitten kun oli päästy yli siitä, että eihän me täällä olla mistään vihaisia.

 

Aukeamisen ja pehmenemisen alttari kertoo, kuinka Pyhä Hanki voi päästää vihan pimennoistaan pois.

 

 

 

Kolehtilaulu 22. Hän on pyyhkivä kaikki kyyneleet

 

Ehtoollisrukous

 

Jumalan Karitsa

 

Ehtoollinen + lauluja

10. Mitä silmät ei nää

3. Katso meitä

95. Pidä minusta kiinni

 

Kiitosrukous

 

Virsi 501

 

Esirukous

 

Herran siunaus

 

Loppulaulu 9. Anna mun etsiä