Kuva Pinja Lappi, laulut Nuoren seurakunnan veisut 2010 -kirjasta.
Jumalan rakkaus on kuin meren
aava, kuin tuulen henki päällä kuuman maan.
Sua seurata me voimme, Jumalamme, tai kieltää kutsusi, oi Herramme.
Jumalan rakkaus on kuin meren aava, kuin tuulen henki päällä kuuman maan.
Tahdomme itsellemme vapauden, vapauden, jossa voimme rakastaa.
Pois pilvilinnoistamme meidät johdat, osoitat tien luo toisten ihmisten.
kerto
Kuitenkin toisiamme pakoilemme ja pukeudumme itsekkyyteemme.
Vankilaamme me pelkoon sulkeudumme ja kaltereitten takaa katsomme.
kerto
Kärsivään maailmaan johda, Herra, meitä, vie meidät työhön valtakuntaasi.
Rakkautesi kaikki esteet murtaa ja kaikki ihmislapset yhdistää.
kerto
Sua seurata me voimme, Jumalamme, tai kieltää kutsusi, oi Herramme.
Jumalan rakkaus on kuin meren aava, kuin tuulen henki päällä kuuman maan.
Tahdomme itsellemme vapauden, vapauden, jossa voimme rakastaa.
Pois pilvilinnoistamme meidät johdat, osoitat tien luo toisten ihmisten.
kerto
Kuitenkin toisiamme pakoilemme ja pukeudumme itsekkyyteemme.
Vankilaamme me pelkoon sulkeudumme ja kaltereitten takaa katsomme.
kerto
Kärsivään maailmaan johda, Herra, meitä, vie meidät työhön valtakuntaasi.
Rakkautesi kaikki esteet murtaa ja kaikki ihmislapset yhdistää.
kerto
Johdanto
Tunteiden
kohtaaminen vaatii rohkeutta. Onneksi olkoon että uskalsimme tänään tulla tänne.
Tunnesanoja käytetään
paljon, liikaakin välillä. Niitten sisältö hämärtyy. Luulemme tietävämme, mistä
puhumme, kun sanomme rakkaus tai pelko, vaikka puhumme jostain opitusta,
matkitusta tai ulkoapäin annetusta.
Kaarinamessuissa
meille on tarjolla mahdollisuus itsetutkisteluun ja omien tunteidemme
kuunteluun. Mitä minä sisimmässäni tunnen, mitä pelkään, mitä minun omatuntoni
sanoo?
Jotta oppisimme
tuntemana itseämme, tarvitsemme muita ihmisiä peileiksemme. Lapsi katsoo
vanhemmistaan mallia. Me katsomme näissä messuissa Jeesusta ja opetuslapsia.
Messun jälkeen
on mahdollista jäädä penkkiin istumana ja sopia jonkun työntekijän kanssa
keskustelusta tänään tai myöhemmin. Kirkkokahvin ja teen jälkeen on mahdollista
jäädä juttelemana messun herättämistä ajatuksista myös isommalla joukolla.
Rukous
Herra,
tässä olemme, sinun edessäsi.
Sinä
tunnet meidät paremmin kuin me itse.
Sinun
rakkautesi ympäröi meidät kuin tuulen henki päällä kuuman maan.
Anna
meille rohkeutta katsoa sinuun ja katsoa itseemme.
Näytä
meille meidän pelkomme, Jeesuksen Kristuksen seurassa.
Aamen.
Laulu Älä pelkää 61
Evankeliumit ja saarna
Jeesuskin pelkäsi, ainakin ennen kuolemaansa
Getsemanessa.
Mark. 14: 32 He tulivat Getsemane-nimiseen
paikkaan, ja Jeesus sanoi opetuslapsille: "Jääkää te tähän siksi aikaa kun
minä rukoilen." 33 Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen
hän otti mukaansa. Hän alkoi nyt tuntea kauhua ja ahdistusta. 34 Hän sanoi heille: "Olen tuskan
vallassa, kuoleman tuskan. Odottakaa tässä ja valvokaa." 35 Hän meni vähän kauemmaksi,
heittäytyi maahan ja rukoili, että se hetki, jos mahdollista, menisi häneltä
ohitse. 36 Hän sanoi: "Abba, Isä, kaikki
on sinulle mahdollista. Ota tämä malja minulta pois. Ei kuitenkaan minun
tahtoni mukaan, vaan sinun."
37
Sitten hän tuli takaisin ja tapasi opetuslapset nukkumasta. Hän sanoi
Pietarille: "Simon, nukutko sinä? Etkö edes hetken vertaa jaksanut valvoa?38 Valvokaa ja rukoilkaa, ettette
joutuisi kiusaukseen. Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko."
39
Hän meni taas etäämmäksi ja rukoili samoin sanoin.40 Palatessaan hän jälleen tapasi
opetuslapset nukkumasta, sillä uni oli alkanut raskaasti painaa heidän
silmiään. He eivät tienneet, mitä vastaisivat hänelle. 41 Tullessaan kolmannen kerran Jeesus
sanoi heille: "Yhäkö te nukutte ja lepäätte? Kaikki on selvää. Hetki on
tullut. Ihmisen Poika annetaan syntisten käsiin. 42 Nouskaa, nyt me lähdemme! Minun
kavaltajani on jo lähellä."
Jeesus tiesi
kuolevansa pian ja joutuvansa kärsimään sitä ennen. Se jopa kuului hänen elämäntehtäväänsä.
Hän oli syntynyt maailmaan jakaakseen ihmisten kanssa kaiken, mitä ihmisen
elämään kuuluu. Elääkseen rinnallamme kärsimyksissä, kantaakseen meitä
läsnäolollaan.
Hän tiesi
kuolevansa, ja pelkäsi kuolemaa ja kärsimystä. Hän ei väistänyt pelkoaan. Hän puhui
kuolemastaan avoimesti läheisilleen, senkin uhalla, että opetuslasten oli vaikeaa
tuota avoimuutta kuunnella ja kestää.
Kaikista lähimpänsä
Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen hän vei mukanaan syvemmälle puutarhaan,
luonnon helmaan, ehkä tueksensa. Kun hänen kauhunsa ja ahdistuksensa kasvoivat
niin suuriksi, ettei hän osannut niistä puhua, hän vetäytyi yksinäisyyteen,
rukoustaisteluun Isänsä kanssa. Oliko hänen tosiaan pakko kärsiä ja kuolla? Olisiko
sittenkin jokin toinen vaihtoehto osoittaa rakkautta ihmisiä ja koko maailmaa
kohtaan?
Rukoiltuaan hän
palaa ystäviensä luo ja tapaa heidät nukkumasta, menee taas yksinäisyyteen,
palaa, ja vetäytyy.
Kolmasti rukoiltuaan
ja katsottuaan pelkoaan silmiin hän on valmis siihen, mitä tuleman pitää. Kohdattu
pelko on muuttunut rohkeudeksi elää omana itsenään sen tuomista vaikeuksista
huolimatta – ja rohkeudeksi kuolla, kun sen aika on.
Pirjo Vahtola: Kaksi luontoa
Jeesus, sinä olit
ihminen.
Sinä tunsit ihmisen tuskan
minun tuskani.
Getsemanessa edessäsi oli kuolema
olemattomuus
minän häviäminen
tiedottomuus
itsen katoaminen.
Edessäsi oli pimeys
kaikennielevä ahnaus
läpitunkeva pelko
epäilyksen sakea sumu
epätoivon pohjaton kaivo.
Etkä sinä tiennyt!
Sinä et voinut tietää, mitä niiden
takana on
jos mitään.
Rukoilit. Pyysit apua.
Tuskassasi koko maailma ja
jokainen.
Sait sanottua…”tapahtukoon”…
Ja tapahtui.
En ole yksin.
Kanssani on Jeesus, ihminen ja
Jumala,
Pojaksi ja Kristukseksi herätetty.
Musiikkia
Pietarikin pelkäsi. Hänkin pelkäsi
Jeesuksen kuolemaa, pelkäsi siitä asti, kun Jeesus rupesi siitä puhumaan,
viimeisellä matkallaan kohti Jerusalemia:
Mark. 8: 31
Sitten Jeesus alkoi
selittää opetuslapsille, että Ihmisen Pojan* täytyy kärsiä paljon. Kansan vanhimmat,
ylipapit ja lainopettajat hylkäävät hänet, ja hänet surmataan, mutta kolmen
päivän kuluttua hän nousee kuolleista. 32 Hän
puhui tästä aivan avoimesti. Silloin Pietari veti hänet erilleen ja alkoi
nuhdella häntä. 33 Mutta
hän kääntyi, katsoi opetuslapsiin ja sanoi ankarasti Pietarille: "Väisty
tieltäni, Saatana! Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!"
Meidän tunteemme ovat vanhempia ja
varhaisempia kuin meidän ajatuksemme. Jo vauvoina ja sikiöinä koimme tunteita,
vaikkemme osanneet nimetä niitä. Aistimme äitimme pelot ja muut tunteet. Pelkäsimme,
kun jäimme yksin. Pelkäsimme, ettei äiti tule takaisin, ja ettei kukaan pidä
meistä huolta.
Onnellisissa tapauksissa äiti tai
isä tai muu aikuinen on nähnyt ja ymmärtänyt pelkomme ja lohduttanut meitä. Meillä
on ollut lupa pelätä aikamme ja olemme oppineet elämään pelon hetket läpi.
Tai sitten olemme joutuneet
kieltämään pelkomme ja muut tunteemme ja etsimään järkemme avulla muita
selviytymiskeinoja, kuten Pietari.
Pietari ymmärsi, että Jeesuksen
kuolema oli hänen ja muiden opetuslasten kannalta paha asia. Hän halusi tehdä
kaikkensa, jottei se toteutuisi. Hän koetti vedota Jeesukseen, ettei tämä
toimisikaan oman ymmärryksensä, vaan Pietarin ymmärryksen mukaan
Torjuttu pelko
hakee turvallisuutta ja turva ajostakin ihmisen ulkopuolelta. Messiaasta. Hyvinvointiyhteiskunnalta.
Vakuutuksista. Turvalukoista. Kypäräpakosta. Potilasvalituksista,
liiallisuuteen asti.
Torjuttu pelko
ilmenee ehkä arkuutena. Arka ihminen pelkää kaikkea mahdollista eikä uskalla
sen enempää elää täyttä elämää kuin kuolla aikanaan. Hän ei uskalla eikä osaa
ilmaista pelkojaan.
Tai kohtaamaton pelko tekee
ihmisestä uhkarohkean. Hän ei välitä kuunnella pelkoaan, tunteen viestiä siitä,
mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Hän uhoaa ja uhmaa vaaraa, niin kuin Pietari myöhemmin
vannoi, ettei luopuisi Jeesuksesta tämän koettelemuksissa, vaikka kaikki muut luopuisivatkin.
Jeesus huomautti: "Tänään, tänä yönä, ennen kuin kukko kahdesti laulaa,
sinä kolmesti kiellät minut." Pietari intti: "Vaikka minun pitäisi
kuolla kanssasi, minä en ikinä sinua kiellä."
Tosipaikan tullen arkuus sai
Pietarissa vallan ja hän toimi toisin kuin oli aikonut.
Pelon voi torjua myös lyömällä
sen leikiksi ja nauramalla sen hetkeksi pois.
Jos pelkoon hakee lohdutusta
liian pian, pysähtymättä miettimään, mitä oikein pelkää, pelko voi koteloitua
epämääräiseksi pahaksi oloksi, ja ryöpsähtää esiin arvaamattomissa tilanteissa.
Pirjo Vahtola: Pesässä
Käperryn yksin suuressa talossa
pimeään peiton alle.
Entä jos joku tulee,
sellainen, ettei pitäisi?
En anna pelolle tilaa.
Suljen sen
makuupussin vetoketjuun
haahkanuntuvien lämpöön.
Nukun lintuemon sylissä.
Musiikkia
Pirjo Vahtola: Perustukset järkkyvät
Minä olin pieni, me olimme pieniä.
Oli tavallinen arkipäivä,
luulimme niin.
Äiti kokosi meidät keittiössä
syliinsä.
Ehkä hän itki, en muista.
Isä on kuollut.
Auto-onnettomuus,
tapaturma.
Ehkä minä itkin, en muista.
Ymmärsin niin kuin
yhdeksänvuotias ymmärtää.
Lähdin hyppäämään narua.
Kerroin salaisuuden:
”Isä on kuollut.
Auto-onnettomuus,
tapaturma.”
Hautajaisista muistan
freesian ja pääsiäisliljojen
tuoksun.
Kolmantena päivänä isä nousi taivaaseen.
Unissani hän tuli yhä uudelleen
takaisin.
Jeesus pelkäsi
avoimesti, Pietari pelkoaan vasten taistellen. Entä me, entä minä? Uskallanko pelätä?
Uskallanko kuunnella kehoni ja tunnemuistini viestejä, kun tietyt tilanteet
nostavat yhä uudelleen jonkin varhaisen pelon pintaan? Mitä silloin kerran
pelkäsin? Onko samaan pelkoon vieläkin syytä?
Voiko pelko periytyä
jo vanhemmiltani tai heidän vanhemmiltaan? Mitä perheessäni ja suvussani
pelätään? Onko siihen vieläkin aihetta?
Uskallanko tunnustaa
pelkoni jollekin ihmiselle? Kenelle? Uskallanko tunnustaa sen Jumalalle?
Johdatus rippiin
Synnin voi
ymmärtää monella eri tavoin. Voimme ajatella esimerkiksi, että Jumala tahtoo että
elämme rohkeasti sellaisina millaisiksi meidät on luotu, iloitsemme elämästämme,
toisistamme ja tästä maailmasta ja luotamme siihen, että kaikki kääntyy vielä
hyväksi. Silloin syntiä on se, mikä estää meitä tästä rohkeudesta, ilosta ja luottamuksesta.
Synnintunnustuslaulu 53
Synninpäästö: Älä pelkää…
Virsi Kun on turva Jumalassa 397
Uskontunnustus
Johdatus rukous- ja ehtoollisosaan
Kolehtilaulu Jokapäiväinen leipä 23
Ehtoollisrukous
Jumalan Karitsa
Ehtoollinen + lauluja
Esim. Maan korvessa
Kuljeta ja johda 94
Älä pelkää, rakas lapsi (afr.
Gospelmessu)
Sateenkaariunet 79
Taivaan isällä on paljon lapsia
Herra kädelläsi virsi 517
Jumalan kämmenellä virsi 499
Sinä Jeesus ymmärrät parhaiten
virsi 510
Kiitosrukous
Kiitoslaulu Elämä on nyt 104
Esirukous
Herran siunaus
Loppulaulu Anna mun etsiä 9
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti