sinun sielusi kautta
taas kerran olen tolaltani
olen taas tällainen:
revin kahleeni, joilla minut kahlitaan
sinun sielusi kautta
minä olen taivas
minä olen kuu
minä olen kynttilä
sinun hohdostasi
minä olen puhdas järki
puhdas rakkaus
puhdas sielu
sinun sielusi kautta
minun riemuni
on sinun teoistasi
minun särkyni
on sinun piikistäsi
minne sinä käännätkin kasvosi
minä käännän kasvoni
sinun sielusi kautta
minä sanoin väärin
ihmekö tuo
tässä tilassa
minä en erota
viiniä maljasta
sinun sielusi kautta
Rumi
Sunnuntaina olin ihan sekaisin. Olin niin keskittynyt illalla olevaan Kaarinamessuun, että lähdin päivällä kastamaan ilman käsikirjaa ja jouduin hakemaan sen taksilla. Kaste- ja kummitodistuksiin olin laittanut eri sukunimen kuin kummallakaan vanhemmalla. Olin tarkistanut kirjoittamani kaikista neljästä kortista, mutten ollut huomannut virhettä yhdessäkään. Unohdin että lapsen isoisä lausuisi runon toimituksen päätteeksi. Meinasin lähteä pois, kun en löytänyt paikkaa itselleni pöydistä, mutta lapsen isä osoitti sen minulle. Hän myös ilahdutti nolon mieleni sanoessaan muiden kuullen "Nähdään häissä", kun lähdin.
Ihan kuin olisin ollut rakastunut Kaarinamessuun tai ajatukseen siitä, että olen löytänyt itselleni tehtävän.
Kaarinamessua ennen rupattelin tunnemessuajatuksistani niille neljälle nuorelle, jotka enää ovat jäljellä tekemässä messua kanssani. Kahtakymmentä vaille pelkäsin, ettei ketään tule, mutta sitten tuli kaksi tätiä, ja lopulta meitä oli kolmekymmentä.
Messuun oli ilmoittautunut saarnaa pitämään lapsityönsihteeri ja nuorisotyöntekijä. He tulivat suunnitellusti sisään kesken minun saarnani humalaisia kadun naisia näytellen. Toinen lähti pettyneenä pois, kun ei löytänytkään leipäjonoja ja diakonissaa. Toinen nukahti penkkiin, ja suntio kävi ajamassa hänet ulos, vaikka koetin estellä.
En ollut osannut keksiä episodille onnellista loppua tai selitystä. Reagoin kuin aidossa tilanteessa. Surin taitamattomuuttani. Tyydyin sanomaan, ettei rakkaus pakota ketään, ja että tilanteen herättämillä tunteilla voi olla meille jotain asiaa siitä, miten toimia seuraavalla kerralla vastaavassa tilanteessa.
Messun jälkeen kysyin nuorilta, mikä voisi saada muut nuoret kiinnostumaan Kaarinamessusta. Messu se on Kaarinamessukin, he sanoivat, ei messu vaan kiinnosta.
Kotona tunsin huojennusta siitä, ettei minun Tehtäväni olekaan elämää suurempi.
Tänään tervehdin yksinäisyyttäni: Terve risti! Ainoa toivo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti