Vitsi tappaa tunteet, toteaa joku Facebookissa. Tv-dokumentti
näyttää, kuinka lähes koko urheilumaailma välttelee kertomasta totuutta dopingista,
välttelee ”katastrofaalista häpeää”.
Nauru karkottaa ikävän tunteen. Vaikeneminen pitää sen
ainakin osittain muilta piilossa. Jäljelle jää vain epämääräisen tyytymätön
olo.
Kun enkeli näyttäytyy Marialle, tämä ei pakene pelkoaan nauruun
niin kuin Saara aikoinaan. Maria ei kiellä huoltaan outoja puhuvasta pojastaan,
vaikka poika hermostuu sen ilmaisemisesta. Maria ei välttele ristin luo tuloa,
kun poika kärsii häpeärangaistuksen.
Tie hetkeä kestävämpään iloon vie totuuden tunnustamisen
kautta, häpeän kautta. Tässä olen ollut liian arka, tässä ilmaissut vihani
epärakentavasti, tässä en osannut kunnioittaa toista sellaisena kuin hän on,
tässä en kestänyt myöntää olevani itse samanlainen kuin ihminen joka minua suututtaa.
Tähän nöyryytykseen myönnyttyäni minut valtaa ilo siitä että
olen olemassa ja ilo ihmisistä ja asioista joita minulla on. En enää kaipaa jatkuvasti
jotakin uutta ja entistä ihmeellisempää.
Merja Auer johdattelee Ilo olla olemassa –Kaarinamessun Marian
ilmestyspäivänä 17.3. klo 17
Kaarina-lehteen 13.3.2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti