Leikitään!

Millaistahan olisi olla Jumala ja luoda maailma? Työntää kätensä saveen ja miettiä, mitä tähän tyhjyyteen voisi tehdä? Millaistahan olisi olla juuri luotu ihminen ja katsella ympärilleen? Millainen on mahtanut olla vesipisaran matka dinosauruksen suupielestä suihkuveteeni? Millaista olisi olla ökyrikas tai intomielinen ekoihminen? Miten nuo kaksi onnistuisivat elämään yhdessä?

Tällaisia kysymyksiä saatetaan pohtia tänä kesänä rippikoululeireillä. Vuoden ajan työryhmämme on koonnut ja hionut luomakuntaan liittyviä harjoituksia ja tehtäviä. Liikkeelle on lähdetty toisaalta luontokouluissa ja toisaalta rippikouluissa entuudestaan kiertävistä harjoituksista. Niitten rinnalla kuljetetaan Paratiisikertomusta, jossa Jumala luo ensin ihmisen muovaamalla hänet maasta, sitten kasvit ja eläimet ja lopulta toisen ihmisen, sekä syntiinlankeemuskertomusta, jossa ihminen joutuu ottamaan vastuun siitä, millaisia ratkaisuja elämässään tekee.

Harjoitukset on koottu kauniille pahvikorteille Ekotekopakkiin. Niitä on esitelty Turun ja Kaarinan isosille ja rippikoulunohjaajille kulttuuripääkaupungin hankkeena. Nyt vain toivomme, että haasteeseen tartutaan ja rippikoululeireillä ihmetellään yhdessä erilaisia asioita.

Enää ei siis vain opetella ulkoa, että Jumala on luonut maailman ja että luontoa kannattaisi säästää. Tarinoihin mennäänkin sisään, niitä tutkitaan mielikuvituksen avulla.

Jotain samankaltaista kokeilimme viime viikolla työntekijöittemme kevätretkellä. Draamaohjaaja vei meidät leikkimään selkään puukottajia ja vampyyreita, ruttoon sairastuneita ja ambulanssimiehiä, alttaritaulua ja kolehtihaavia, pariisilaisia ja Kaarinan kirkon työntekijöitä. Nauroimme.

Naurua on monenlaista, pilkkaavaa ja vähättelevääkin välillä. Nauru syntyy, kun yllättäviä asioita yhdistetään, ja uusi ja vanha törmäävät. Nauru ilmaisee ja purkaa hämmennystä, tekee kevyeksi ja iloiseksi. Se avaa uusia näkökulmia ja auttaa jättämään vanhan taakse.

Kaarina-lehteen 1.6.2011