Ajatus raskaudesta ennen avioliiton solmimista hämmentää häntä ensin. Eihän se ole mahdollista, hänhän on koskematon. Mutta Jumalalle mikään ei ole mahdotonta. Tyttö taipuu Jumalan tahtoon.
Hän lähtee tapaamaan toista naista, jolle myös on tapahtumassa kummia. Vanhus odottaa itsekin lasta, hän tunnistaa tytön tilan ja iloitsee yhdessä hänen kanssaan. Tyttö jää hänen luokseen kolmeksi kuukaudeksi, vanhuksen lapsen syntymiseen asti.
Tyttö synnyttää matkalla ollessaan. Poikaa kehutaan, siitä odotetaan suuria. Äitiä varoitetaan, että hänkin joutuu vielä kärsimään lapsensa tähden.
Kun poika on kahdentoista, hän pettää vanhempiensa luottamuksen. Hän ei olekaan siellä, missä pitäisi - matkalla kotikylään toveriensa kanssa – vaan siellä, missä viihtyy parhaiten, temppelissä keskustelemassa.
Kun poika on kolmenkymmenen, äiti sanoo pulassa oleville ihmisille, että kannattaa tehdä se, mitä hänen poikansa sanoo. Poika sanoo, ettei hänen aikansa ole vielä tullut – ja tekee kuitenkin, mitä äiti tahtoo.
Poika herättää hämmennystä erilaisilla tempauksillaan. Äiti muine poikineen koettaa turhaan saada esikoisen huostaansa, sillä he luulevat hänen olevan tolaltaan.
Pojalle käy lopulta huonosti. Äiti seuraa tapahtumia loppuun asti, ja vielä lopun jälkeenkin, uuden alkaessa.
Maria, Jumalan äiti, naisista siunatuin, on peili meille muille, joilla on omat tehtävämme ihmisten parissa. Marian tavoin joudumme törmäämään itsenäistyviin lapsiimme ja muihin ihmisiin, joilla heilläkin on omat tehtävänsä ja näkemyksensä.
Meitä tarvitaan sanomaan vastaan, olemaan omaa mieltämme, päästämään irti ja sallimaan virheiden tekemiset. Meitä tarvitaan pysymään taustalla, seuraamaan ja katsomaan. Pitämään kiinni ja luopumaan, tilanteen mukaan.
Marian tavoin epäonnistumme tehtävissämme toisinaan. Täydellistä äitiä ja äidinrakkautta (tai lähimmäisenrakkautta) ei ole olemassa, mutta uudelleen aloittamisen armo on.
Lempeää äitienpäivää kaikkien äitien lapsille! Olkaa lempeitä itsellenne ja äideillenne!
Kaarina-lehteen 4.5.2011
1 kommentti:
Kiitos! Omaa epätäydellisyyttään on vaikea hyväksyä ja oman lapsensa kärsimystä on vaikea katsoa - ehkä kaikkein vaikeinta.
Lähetä kommentti