Opettelen taas valvomaan aamuöitä, kun kuvittelen pari vuotta käyttämäni lääkkeen aiheuttavan yhä suurempia vaikeuksia saada itseni hereille ja virkeäksi. Katselen varjoja katossa, koen hetken syvää yksinäisyyttä ja sen jälkeen loppuyön järjetöntä iloa siitä, että olen yksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti