Kirjapiirissä Anne Friediä: ..."olihan Golgata askel kohti helvettiin laskeutumista, joka edelsi ylösnousemusta"... "Se tie on ihmisen itsensä sisimmässä, ja sitä tietä kuljetaan yksin."

Papinholman pysäkillä

Aina hämmästyn, kun joku on minulle vilpittömästi ystävällinen.

umpimielinen nujerrettu itselleen kelpaava iloinen

Kaksoisnäkökulma

Itseen nähden toimii hyvin ajatus, etten toisaalta ole mitään, ja toisaalta olen kaikki, mutta miten ihmeessä tuota voisi välittää toisille, lapsille nyt esimerkiksi?

Ei kun iloa siitä että olen olemassa, vaikken peilaisi itseäni ihmisiin.

Opettelen taas valvomaan aamuöitä, kun kuvittelen pari vuotta käyttämäni lääkkeen aiheuttavan yhä suurempia vaikeuksia saada itseni hereille ja virkeäksi. Katselen varjoja katossa, koen hetken syvää yksinäisyyttä ja sen jälkeen loppuyön järjetöntä iloa siitä, että olen yksin.

Kun näin lentokoneen törmäävän pilvenpiirtäjään suorassa lähetyksessä 11.9.2001, tunsin iloa: amerikkalaiset voisivat nyt oppia jotain uutta.

Tarjosin tänään luonani jouluruokaa lapsilleni, kun tuli sellainen olo, ekan kerran yhteentoista vuoteen.

innoton vaitelias outo vetäytyvä tyytyväinen

Tai ehkä riittää, että vain on, hiljaa.

Yksi lapsistani piti yhteen aikaan päivän tapahtumiin pohjautuvaa päinvastoin-päiväkirjaa.

Mietin alkaisinko kirjata ylös tilanteita ja ajatuksia, joissa tunnen toimivani ja ajattelevani päinvastoin kuin muut.

 

Sukulaisten parissa olin vaitonainen, mutta tyytyväinen. Vieras, ja osa heidän elämäänsä, he minun.