Parivuotias hoitolapseni
rikkoi taannoin isompien lasten legorakennelmat. Toruin häntä siitä ja
hän vastasi: En minä ole tuhma. Minä olen kiltti!
Täti kertoi vaivoistaan ja lopetti: Mutta mitään en tunnusta.
Rippikoululainen häiriköi oppimistilannetta jankkaamalla samaa kysymystä. Kun siitä huomautin, hän kysyi: Miten niin häiriköin?
Luulen, että jokainen, joka
viitsisi miettiä, keksisi hetkessä lisää monta vastaavaa juttua. Välillä
tuntuu, että oikeuslaitoksemmekin perustuu otsakkeessa mainitun
periaatteen varaan, ainakin puolustuksen osalta.
Pienestä pitäen meidät on
tässä kulttuurissa opetettu - ja me opetamme vuorostamme nuorempia -
kätkemään pahan mielen ja ikävät tunteet, ennen muuta syyllisyyden ja
häpeän.
Kun luen kiusattujen
tarinoita ja kun joudun itse syytetyksi kiusaamisesta, hämmästyn aina
sitä, kuinka vaikeaa tässä kulttuurissa on myöntää tosiasioita kuten
ylipainoa. Kohta ehkä kielletään kokonaan sanan ”lihava”
käyttö loukkaavana, sitten ”laiha”?
Eikö täysi, tosi elämä
kuitenkin rakennu juuri tosiasioiden tunnustamiselle? Enkö voisi
tunnustaa ja saman tien pahoitella sitä että toteuttaessani omaa
tahtoani tulin pahoittaneeksi toisen mielen? Enkö voisi myöntää
että tässä iässä kolottaa sieltä ja täältä enkä jaksa liikkua enää
senkään vertaa, minkä ennen? Enkö voisi löytää keskusteluun uuden
tulokulman, kun se muuttuu jankkaamiseksi? Voisimmeko vaikka kumpikin
koettaa asettua toistemme asemaan?
Aina en ole oikeassa enkä
koskaan täydellinen. Koskaan en pysty elämään kaikille mieliksi. Paha
mieli on hyvä silloin kun se pysäyttää miettimään, mitä tulikaan tehtyä
ja mitä voisi tilanteelle tehdä.
Yksin en selviä, mutta elämä kantaa. Anteeksipyynnön ja –annon jälkeen askel on kevyt.
Kolumni Kaarina-lehteen 7.8.2013
3 kommenttia:
"Kun luen kiusattujen tarinoita ja kun joudun itse syytetyksi kiusaamisesta, hämmästyn aina sitä, kuinka vaikeaa tässä kulttuurissa on myöntää tosiasioita kuten ylipainoa."
Hyvä huomio! Ihmisen ulkonäköön liittyvillä asioilla pitääkin saada kiusata ihmisiä. Näin on. Ja muilla henkilökohtaisilla ominaisuuksilla. Sinullahan ei ole kovin normaali tuo naamavärkki, etkö voisi tehdä sille jotain?
Onko Raamatussa muuten tarkempia, ihan konkreettisia ohjeita kiusaamiseen?
Suomen lakia räsäsläisetkin kehottivat uhmaamaan ja uskomaan mieluummin siihen mitä Raamatussa lukee.
On kieltämättä varmaan aika ihmeellistä olla pappi ja valehdella ihmisille päivästä toiseen, mutta älä sinäkään tunnusta. Tosiasioita.
Kas tässä: Matt. 18: 15 "Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. 16 Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä 'jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla'. 17 Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin. 18 Totisesti: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te vapautatte maan päällä, on myös taivaassa vapautettu."
Hyvä teksti! Kirjoitin itse juuri rehellisyydestä. Sivuaa hieman tätä aihetta. Mutta mielenkiintoinen blogi sulla! Itse olen vielä aika noviisi, tervetuloa lukemaan!
http://muotokettu.blogspot.fi
Lähetä kommentti