Keskelle violettia paastonaikaa tulee valkoinen Marian ilmestyspäivä. Keskellä vetäytymisen ja itsetutkistelun aikaa meille näytetään Maria, joka osasi luopua omista suunnitelmistaan ja odotuksistaan elämänsä suhteen ja ottaa Kristuksen vastaan.
Nuori Maria ei paennut vaikeaa tilannetta, raskautta ennen avioliiton solmimista. Hän hämmentyy kyllä kuullessaan enkelin ilmoituksen tulevasta lapsesta: miten se voisi olla mahdollista, minähän olen koskematon. Enkeli vakuuttaa kaiken olevan Jumalalle mahdollista, ja Maria suostuu: tapahtukoon minulle niin kuin Jumala tahtoo.
Maria lähtee kohti elämänmuutosta hakeutumalla toisen hiukan vastaavassa tilanteessa olevan naisen seuraan. Elisabet, iäkäs, hedelmättömänä pidetty nainen, odottaa Johannes Kastajaa kuudennella kuulla. Johanneksenkin syntymästä on enkeli ilmoittanut, Elisabetin miehelle Sakariaalle. Sakarias on epäillyt kuulemiaan sanoja ja mykistynyt.
Kun Maria saapuu Elisabetin luo, tämä tunnistaa Marian tilanteen ja riemastuu niin paljon että huutaa kovalla äänellä. Hän tuntee lapsensakin hypähtävän kohdussaan, osallistuvan iloon.
Herra on syntymässä maailmaan, Herra on vielä kätkössä nuoren tytön kohdussa, ja jotain riemastuttavaa on jo aistittavissa. Autuas sinä joka uskoit!
Luotit, uskalsit. Suostuit hämmennykseen ja ennen kokemattomaan. Tuntemattomaan. Menet kohti etkä pakene. Elämäsi jatkuu hämmentävänä tästä eteenkinpäin. Poikasi ei ole helppo tapaus, et tule ymmärtämään häntä ja hänen toimiansa. Välillä toivoisit hänen lopettavan vaikeat puheensa ja palaavan kotiin. Mutta pysyt hänen rinnallaan katkeraan loppuun asti, ja olet mukana hänen ylösnousemuksensa jälkeen kertomassa asiasta muillekin.
Tällaiseen uskoon meitäkin kutsutaan.
Maailma, jossa elämme, on monella tapaa hämmentävä. Saamme maailman tapahtumista tietoa enemmän kuin koskaan ennen. Internet mahdollistaa sen että kuka tahansa voi ilmaista itseään, kertoa mielipiteensä ja näyttää tunteensa missä tahansa yhteydessä.
Kuulemme onnettomuuksista, kapinoista ja köyhyydestä. Meitä haastetaan kantamaan vastuuta niin monenlaisista asioista, ettei välillä tiedä, mitä ruokaa voisi hyvällä omallatunnolla syödä tai mitä vaatteita tai koneita ostaa ja käyttää, vai voiko mitään. Miten suhtautua homoseksuaalisuuteen, jos Jumala on luonut osan ihmisistä sellaisiksi, ja Raamatussa kuitenkin kauhistellaan asiaa? Tai ydinvoimaan? Miten suhtautua ihmisiin, jotka ajattelevat asioista toisin kuin itse ajattelen?
Jumala puhuttelee yhtä ihmistä kerrallaan. Kerran hän puhui enkelin välityksellä Marialle. Hän on puhutellut meistäkin jokaista, kun kerran tänään olemme koolla hänen nimessään. Marian tavoin mekin olemme armon saaneita. Marian tavoin mekin voimme luopua omastamme ja kuunnella, mitä Jumala meistä tahtoo. Meidän ei tarvitse kerralla ratkaista kaikkia maailman ongelmia. Eikä kaikkia omia ongelmiamme samalla kertaa. Eikä varsinkaan toisen ihmisen ongelmia. Kullekin päivälle riittää oma murheensa. Mitä minulta tänään tahdotaan? Keiden kanssa tänään kuljen yhden askeleen eteenpäin? Kuka kaipaa kuuntelijaa tarinalleen?
Eeva kuunteli kiusaajan ääntä, Maria enkelin. Meidänkin sisällämme käydään jatkuvaa keskustelua eri mahdollisuuksista. Meitä kutsutaan kuuntelemaan omaa hämmennystämme, luopumaan joistain yllykkeistämme ja olemaan niin tyhjiä, että Jumala saa meissä tilaa.
2 kommenttia:
Hei Merja, tämä typerä naispappeus- kysymys on jakanut kirkkoa, ja minä olen jäänyt sinusta katsoen tänne eripuolelle toteuttamaan vakaumustani. Tässä pakollinen esipuhe.
Onneksi netissä voi törmätä tällaisiin helmiin kuin tämä kirjoitus on, ja voi lukea ilman tätä (uskoakseni molemminpuolista) ennakkoluuloa. Eikä tämä ole sarkasmia.
Marian lailla kysely voisi lähentää meitä syntisiä (syntikysymyksessä ei olla vedenjakajalla).
Kiitos. Tässä mielenkiintoinen kuvaus nykyisestä keskusteluilmapiiristä: http://m.yle.fi/w/uutiset/yle24/ns-yduu-3-2461971
Lähetä kommentti