maanantai 28. helmikuuta 2011

Hiihdin kaupungin halki

Hyvin kauan olen tiennyt, että vielä kerran kuljen Aurajokea jäätä pitkin.

Eilen olin hiihtämässä kaverin kanssa, joka kertoi hiihtäneensä Aurajoen jäällä. Kysyin, mistä kohdin alas pääsee. Kristiinankadun päästä ja Tuomiokirkolta.

Tänään menin bussilla Tuomiokirkolle


ja bussipysäkiltä kadun yli ja puiston poikki rantaan. Suljin takin vetoketjun, laitoin pipon päähän ja käsineet käteen. Pudottauduin jäälle ja pistin sukset jalkaan.

Hiihdin latua pitkin ja sillan alla sileää jäätä pitkin. Kuvittelin, millaista olisi, jos jää pettäisi. Ei pelottanut. Aurinko paistoi selkään. Riisuin hanskat, sitten pipon ja lopulta takin. Ripustin sen niskaan roikkumaan, tuulen puolelle.

Hiihdin joen jäällä. Katselin ihmisiä ja maisemia. Kuuntelin, kuinka jää paukkui. Hiihdin Koroisten ristin ohi ja rannassa olevan pihapiirin ohi. Suksi luisti.


Halisten koskella ajattelin, että vaikeinta on kääntyminen. Palaaminen. Omien voimavarojen arvioiminen. Takaisin päin meno, kotiutuminen. Käännyin, jotta jaksaisin hiihtää myös kaupungin halki.

Tuuli ja aurinko olivat vastaan. Puin päälleni. Hiihdin Aurajokea takaisin. Katselin maisemia ja kuinka hitaasti sain kävelijän kiinni ja kuinka joku oli kävellyt ladulla.

Tulin kaupunkiin ja väsyin hetkeksi. Mutta kaupunki pysyi kaukana, minä hiihdin sen läpi ja alta ja olin silti poissa, yhtä joen ja ladun kanssa.


Myllysillasta kaverini oli sanonut, että siitä ei pääse läpi. Minun piti kuitenkin kokeilla. Hiihdin lähelle, ja latu näytti jatkuvan rakennustyömaan vasemmassa reunassa. Rohkeuteni kuitenkin petti, enkä uhmannut työmaarauhaa, vaan palasin takaisin ja kiersin sillan.


Hiihdin ja tajusin olevani onnellinen.


Suomen Joutsenen kohdalla kiipesin ylös ja kävelin kotiin. Jalkaa särki, mutta askel kerrallaan etenin. Puutarhakadulla huomasin, että olin kävellyt osan matkaa bussireittiä pitkin.

Lepäsin, söin, saunoin ja torkahdin. Edelleenkin olen onnellinen, myös ihmisistä, joille voi joskus kertoa ajatuksiaan, ja kuunnella heidän ajatuksiaan, ja sitten taas olla rauhassa.

2 kommenttia:

Unelma kirjoitti...

Eksyin tänne sattumalta. Turussa syntyneenä mummelina oli ihana "hiihdellä" perässäsi.
Turku ja Aurajoki ovat aina sydämessäni, vaikka vuosikymmeniä olen jo muualla asunut.
Viime viikolla kävimme näyttämässä Turkua lapsenlapsille. :-)

Merja Auer kirjoitti...

Joittenkin kaupunkienkin kanssa ystävystyy.