Anssin ennustus toteutui sikäli, että elin pari synkkää päivää, jolloin olin vakuuttunut siitä että minun on mahdotonta ymmärtää ketään ja kenenkään minua. Jouduin myös miettimään, mitä kaikkea olenkaan tullut kirjoittaneeksi elämästäni ja antanut siitä toisen kirjoitettavaksi ja olenko niin tehdessäni loukannut joitain ihmisiä.
Varmistin yhdeltä, että olen. Henkilökohtaisista asioista ei pitäisi kirjoittaa, varsinkaan toisten, eikä fiktiota sotkea ihmisten elämään.
Ja kuitenkin minun täytyi. Näytän olevan niitä ihmisiä, jotka tuntevat elävänsä vasta kun kirjoittavat. Tänäänkin olen jutellut monen ihmisen kanssa ja silti minun pitää vielä saada kirjoittaa, ja kirjoittaa muittenkin luettavaksi.
Kohtaamiset tulevat ja menevät, unohtuvat. Kirjoitetuista sanoista voi tarkistaa joskus jotain ymmärtäneensä.
2 kommenttia:
Jos ei omasta eikä muiden elämästä saa kirjoittaa, eikä fiktiota sekoittaa tosiasioihin, niin oikeastaan tuo tarkoittaa sitä, ettei juuri mitään saisi kirjoittaa, koska oma ja muiden elämä tunkee väkisin aina mukaan kaikkeen kirjoitettuun. Aika ankara näkemys, joka varmaan perustuu siihen, ettei ihminen ole koskaan miettinyt mistä kirjailijat oikeastaan saavat aiheet ja sisällöt kirjoittamisiinsa tarinoihin. Eivät ne missään tyhjiössä synny, kenelläkään..
Niin. Kiinnostaisi tietää, mistä on saanut alkunsa periaate, että saa tehdä mitä haluaa, kunhan ei loukkaa toista. Kinseystä kertovassa tv-draamassa se ainakin esitettiin. Voisiko se olla alkuisinkin seksin vapautumisen perusteluista?
Yleisperiaatteena se on mielestäni kovin kapea, vääräkin. Teit niin tai näin, joku pahoittaa mielensä. Sen joutuu vain kestämään.
Lähetä kommentti