Paastoajatus

Kun huomaa osaavansa elää ilman jotain asiaa tai ihmistä, huomaa pian myös osaavansa elää sen asian tai ihmisen kanssa - ilman että ripustautuu siihen tai häneen niin tiukasti ettei luulisi voivansa elää ilman.

Kummassakin kirjassa oli myös otuksia, jotka kertoivat itselleen tarinaa, homssu Tuhto onnellisesta muumiperheestä ja ihanasta muumimammasta sekä kauheasta nummuliitista, ja koira Surku susista, joiden kaltainen se koki olevansa. Kaikki tarinat raukeavat tyhjiin, ja otukset alkavat elää niissä tilanteissa joissa ovat.

Lounastin poikani kanssa ja pidättäydyin tarjoamasta ratkaisuja hänelle. Se ei estänyt minua olemaan utelias hänen elämänsä suhteen.

Kirjapiiriin luettiin ehdotuksestani Tove Janssonin kirjoja. Lainasin Muumilaakson marraskuun ja Taikatalven, mutten saanut piiriin mennessä luettua kuin puolet ensimmäisestä. Tänään luin loput. Piirissä selasin muita kirjoja. Yksikin loppui niin että pariskunnan toinen puoli sai vuoden stipendin Pariisiin, ja toinen oli tyytyväinen, kun saisi olla sen aikaa yksin.

Sama sävy oli noissa muissakin. Oli onnellista, että sai ratkaista omat ongelmansa itse. Oli arvokasta, että perhe antoi vieraansa olla omissa oloissaan. Olen taas nautiskellut tuosta olosta. Mukavaa että saa olla yksin, muttei tarvitse olla yksin.

Olen kirjoittanut ja lukenut itseni tyhjäksi tunteista, ajatuksista ja odotuksista. Edessä kolme päivää vapaata, muttei tarvetta tavata ketään tai olla tapaamatta. Päässä vain ajatus heittäytyä seuraavaksi Pilates-rullan päälle venyttelemään olkapäitään.