lauantai 13. kesäkuuta 2009

Äidin tyttö

Meillä sai piirtää eteisen tapettiin lupiinien varsille ja lehdille ötököitä. Meillä ei ollut säännöllistä siivouspäivää, vaan meillä siivottiin kun kaikki olivat sopivasti kotona, äiti kertoi. Minä en muista. Ötökät muistan. Sisko muistaa että vessan seinälläkin oli pahvi johon piirrettiin. En muista sitäkään että maalasimme väärinpäin käännetyissä t-paidoissa puutarhakaluston.

Äiti opetti, että vaatteet siliävät kyllä tarpeeksi päälläkin ja lakanat sängyssä, ei tarvitse silittää. Eivätkä ihmiset yleensä katso toisen ulkonäköä kovin tarkkaan, siisti yleisilme riittää.

Minä olen ollut boheemi äiti, äiti sanoi.

Niin minäkin. En ole osannut luoda lapsille turvallisia rutiineja. Rippikoululeirilläkin alan aina miettiä, miten jonkun asian voisi tehdä sen sijaan että kertoisin asiaa kysyvälle nuorelle, miten se on aina tehty.

6 kommenttia:

Paulina kirjoitti...

Tuollainen piirustuspahvi esimerkiksi kylpyhuoneessa on todella nerokas keksintö lapsiperheessä. :) Kuulostaa todella ihanalta ja luovalta ajatukselta. Onhan se koti nimittäin lastenkin valtakunta ja saa se näkyäkin.

Kuka olikaan se muistaakseni lestadiolainen runoilija, joka sanoi jotain siihen malliin, että lasten on taivasten valtakunta - aikuisille jää olohuone?

Saima kirjoitti...

Sitä on todella vaikea antaa eteenpäin sellaista, jota ei itsekään ole saanut. Se on melkein mahdotonta, johonkin voi itsensä pakottaa, mutta siinä ei ole kokosydämisesti mukana. Mutta kipukohta on läsnäolon vaikeudessa ja vaikeiden tunteiden siedossa.

Anonyymi kirjoitti...

Tuli korj.virhe. Oli tarkoitus sanoa, että MULLA kipukohta on...

Merja Auer kirjoitti...

Ninni, minustakin lainaus kuulostaa tutulta ja hyvältä, mutten muista kenen se on.

Saima, vaikea ei onneksi ole sama kuin mahdoton. Uskon että pienen pienin askelin ja takapakkeja sietäen on mahdollista oppia vähä vähältä suurempaa läsnäolemista. Tunteisiinkin voi oppia saamaan etäisyyttä, jälleen hyvin pienin askelin... Kai jatkat kirjoittamista?

Anonyymi kirjoitti...

Hei, kyseessä on Niilo Rauhala ja tarkka sanamuoto menee näin: "Lasten on taivasten valtakunta. Olohuone kuuluu äidille ja isälle." Olen kopioinut sen runovihkooni joskus kauan sitten ja sen perään olen kopioinut toisen NR:n ajatuksen: "Jos maltat uskoa, Jumalan silmät katsovat tämän aamun läpi. Kaikki suuret asiat ovat vielä edessäpäin" ja sen perään olen kirjoittanut (Joki virtaa nyt eikä liiku, 1969) eli ehkä molemmat ovat peräisin siitä teoksesta.
Minäkin seuraan tätä blogia aina silloin tällöin. Monesti on tehnyt mieleni jotain kommentoidakin, mutta kynnys on ollut tähän asti liian korkea enkä ole osannut.
Nyt olen lomalle lähdössä, tietokoneettomaan paikkaan, ja tämä piti ilmaista sitä ennen.
Hyvää kesää!
Marja

Merja Auer kirjoitti...

Kiitos Marja, Rauhalan tarkka sitaatti muuttaa näkökulman.

Hyvää kesää sinullekin.