Olen toista viikkoa kesälomalla. Viime kesänä aloitin lomani olemalla viikon yksin, luulin tarvitsevani sitä. Juhannuspäivänä menin sitten tuttua pappia kuuntelemaan, että sain jonkun kanssa jutella, juhannuksena kehdannut ketään häiritä. Tänä vuonna olen pitänyt varani ja sopinut ihmisten tapaamisia loman alkupuolellekin.
Soisin että voisin tavata ihmisiä huvikseni tai heidän itsensä vuoksi. Tarvitsevana pelkään painavani liikaa. Minulla ei ole mitä antaa muille.
18.03
Teologinen sovellus ja lohdutus:
Ihmistä ei luotu olemaan yksin. Olemme toisillemme sekä riesa että ilo. Riesuutemme voisimme suoda itsellemme anteeksi, ja toisille heidän riesuutensa, koska sillä ei ole enää viimeistä sanaa. Pohjimmiltaan olemme kaikki yhtä, sovitetut. Jumala ei ole viime kädessä kohde kehän keskellä, vaan elää meissä ja me hänessä. Pahimmankin pahiksen pahuus on toisaalta ohimenevää ja toisaalta Jumalassakin on paha puolensa.
1 kommentti:
Veikeä sana tuo "riesaisuus". Taidanpa napata sen heti lainaan. Sinulle toivon paljon mukavia ja turvallisia yksinäisyyttä karkottavia kohtaamisia :)
Lähetä kommentti