Minun urhea ja viisas äitini seuraa tätä blogia eikä se kuulemma tunnu missään.
Mutta olen syntynyt Kätilöopistolla enkä Naistenklinikalla. Kätilöopisto sijaitsi silloin yksikerroksisissa puutaloissa. Ikkunat olivat auki ja kesäkuu kukki ulkona. Lähetti toi kukat isän työkavereilta virka-aikana, ja isä tuli, kun virka-aika päättyi. Kotiin pääsimme viikkoa myöhemmin amiraalin virka-autolla, limusiinilla, isä oli silloin amiraalin adjutanttina. Samaan aikaan joku toinen lähti pakettiautolla Ensikotiin.
Minulla oli napanuora syntyessäni kaulan ympärillä ja vietin ensimmäisen vuorokauden keskolassa, kertoi äiti tänään. Monesti olen ihmetellyt, mitä kokemusta toistaa kuristavan epätoivoinen hylätyksi tulemisen tunne, joka minut joskus valtaa. Sometimes I feel like a motherless child. Tätä kokemusta siis, oletan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti