Allaoleva runo tuli vastaan, kun etsin tekstiä äidin syntymäpäiväkorttiin. En keksinyt itse mitään enkä liioin löytänyt mitään mikä olisi kuvannut ajatuksiani. Lähinnä kai kiitollisuutta siitä että hän on hän ja että minä alan olla minä.
Olimme lounasristeilyllä asian tiimoilta. Erotessamme laiturilla töksäytin taas jotain typerää yhdelle pojistani täysin vastoin Raittilan lempeää viisautta. Minussa on kai myötäsyntyisenä suoraanpuhumisen tarve isän perintönä ja vähän äidinkin. Ahdin tekstit ruokkivat sitä:
"Ilolla, energialla, ei ole fyysistä muistia, ei moraalia eikä tapoja.
On räjäytettävä pato -
tunne asuu rehellisyyden ja avoimuuden hirviöoven takana.
Yritän jatkuvasti täyttää pohjatonta rotkoa,
saadakseni rohkeutta hypätä sen yli.
Viivyttelen, mutta olen heti pyhä, kun ajattelen eräitä ihmisiä."
Risto Ahti: Iloiset harhaopit
Lassi puolestaan auttaa kestämään tilanteet, joihin joudun:
"On kohdattava tämä.
Tämä hetki, tämä olotila.
Se tämän tämyys.
Uskomatonta kuinka vaikea ihmisen on olla hiljaa ja tyhjä, vaikka se yksin on aito ja todellinen olotila."
Rajamäen etiikka 26.6.09
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti