lauantai 2. maaliskuuta 2013

Kuinka kirja julkistetaan

Otetaan lounaskutsu vastaan ja kysytään ruokapöydässä kautta rantain emännältä, josko hänellä olisi aikaa ja haluja tehdä naposteltavaa viikon päästä isommalle joukolle.

Voitetaan vakaumus ettei kukaan kuitenkaan halua tulla ja kysellään pari ihmistä kerrallaan niitä illaksi kylään jotka jotenkin liittyvät kirjan syntyyn paitsi sellaisia joitten mielestä kirjaa ei olisi pitänyt tehdä.

Tilataan siivooja siivoamaan remonttipölyt pois.

Pyydetään tuttu tyttö aloittamaan homma kellarista, jolloin itsekin on pakko tehdä jotain eli siivota tavarapinoja pois.

Leikkautetaan tukka.

Päätetään, mitä laitetaan päälle.

Otetaan aamulla ruuat vastaan, autetaan salaatin pilkkomisessa ja jutellaan niitä näitä. Saadaan kyyti Kirjakahvilaan.

Annetaan haastattelu Kaarina-lehdelle. Annetaan ottaa valokuvia puistossa.

Komennetaan aikuisia lapsia tervehtimään kustantajaa ja saadaan siitä moitteita.

Juodaan kuohuviiniä.

Kuunnellaan kustantajan kirjan esittelyjä, kummankin nyt julkaistavan sekä tulevien, ja Unto Monos- & Somero happeningin suunnitelmia.

Annetaan Samin kertoa ensin kirjastaan ja lukea palindromirunojaan.

Saadaan oma kirja käteen, kun pyydetään.

Huomataan, että on täysin mahdollista lukea omia runojaan ääneen ja valita niitä luettaviksi.

Saadaan Samilta kirja ja annetaan hänelle kirja.

Juodaan pullakahvit.

Huomataan, että on täysin mahdollista kirjoittaa kirjoihin omistuskirjoituksia.

Pyydetään henkiseltä tuelta kyyti kotiin ja koemaistetaan salaatit, pizzat ja lihapullat hänen kanssaan.

Istutaan yksin ja katsotaan kirjaa.

Piilotetaan vielä kenkiä ja kaulaliinoja eteisestä yläkertaan.

Saadaan äidiltä kolme isoa ruusua ja hyvä sitaatti Tove Janssonilta, kun Eeva Kilven kirjasta ei löytynyt mitään.



Saadaan siskolta katajanoksa ja ilmoitus, että se on ihan väärässä paikassa ruusumaljakossa. Se kuuluu pöydälle röhnöttämään.

Myönnetään että sisko on oikeassa. Siirretään oksa pöydälle.

Selitetään hänelle yksi runo.

Jutellaan niitä näitä siskon, langon, äidin ja esikoisen kanssa. Kehutaan ruokia ja siskon tuomaa kakkua.

Istutaan kaksistaan esikoisen kanssa, kuunnellaan Perkon virsijazzia ja jutellaan harvakseltaan juuri sillä tavoin kuin on hyvä.

Otetaan ihmisiä ja kukkia ja selityksiä kukattomuuksista vastaan. Kerrotaan muille, milloin on keneenkin tutustunut. Juodaan tervetulomaljoja ja syödään.

Luetaan itsekseen tekstiviestejä niiltä jotka eivät tulleet.

Luetaan pyynnöstä runoja ääneen ja kerrotaan niistä.

Kirjoitetaan omistuskirjoituksia.

Pakataan ylimääräisiä ruokia lapsille mukaan ja jääkaappiin.

Pyyhitään seuraavana päivänä pölyt puolityhjistä astiakaapeista ennen tiskikoneen tyhjennystä.


5 kommenttia:

Hami kirjoitti...

Istuin kuuntelemassa kun luit runoja ja eka kertaa kokeilin iPhonella videoida, kun ystäväsi keksi sitä ehdottaa. Lähetän sulle Merja, toivottavasti ääntäsi saa säädettyä kovemmalle. Runoja kuunnellessa tuli mieleen että olet rohkea ja suora.
Runokirjan nimi Silitän katajaa. Kirjassa runo Hammaslääkärin käsi:
hammaslääkärin käsi
poskellani

Tästä nyt vaan jäi mieleen, että minunkin poskellani ja enemmänkin oli se käsi, mutta huitaisin sen pois.

Merja Auer kirjoitti...

Niinpä. Runot saavat monta tulkintaa, ja se on hauskaa.

Videot tulivat perille ja äänikin kuuluu. Kiitos!

Helena Hovila kirjoitti...

Vielä suuri onnettelu sinulle, Merja! Olin Eurajoella kirpputorilla viileässä vanhassa kaupassa kun muistin sinun julkaisujuhlasi! Terveisiä kevään odotuksesta täältä maalta. Kerrot täyteläisesti juhlasta. jonka olit ansainnut. Uskon että koet kirjan julkaisussa täyden tunnelman, jokin on valmis, jokin uusi voi kehittyä mielessäsi.

Merja Auer kirjoitti...

Niin. On mukavaa saada loppuun kauan kestänyt prosessi - joka tavallaan myös jatkuu seuraavan kirjan kypsyttelynä. Ehkä onkin kyse etapin ohittamisesta eikä maalin saavuttamisesta.

Blogger kirjoitti...

There is a chance you're qualified to get a $200 Ikea Gift Card.