maanantai 8. helmikuuta 2016

Miten olla minä tässä maailmassa - häpeä vs. enkelimäisyys ja häpeämättömyys

En ole noita-akka niin kuin isä luulee.
En ole kiltti niin kuin äiti kehuu.
En ole vilkas niin kuin sisko.
En kuule possuja saunan lauteitten alla niin kuin veli.

En vastusta naispappeutta niin kuin poikaystäväni.
(Teeskentelen vain.)
En puolustaudu publiikissa, kun dekaani kertoo kaikille,
mitä naispappeudesta kuuluu ajatella.

En ole kotirouvana yhtä onnellinen kuin perhettään elättävä mies.
Uskon että lapset kasvavat kasvattamattakin.
Teen liikaa töitä palkatta.
En valehtele säilyttääkseni ystäväni.

En kestä ottaa kehuja vastaan.
En löydä sanoja surevalle.
En osaa ohjata oikeaan suuntaan.
Hukkaan välillä iloni.

En kehu lapsiani enkä työkavereitani.

Kun isä kuolee, näen kaiken hyvän hänessä
ja uskallan vastustaa hänen viimeistä tahtoaan.
Valokuvista löydän hellät isoisät,
joitten hellyydestä ei ole tarinoita.

Kuka minulle kuiskaa että olen väärällä tavalla olemassa?
Kenen väärällä tavalla?

Voi näinkin elää.
Voi joskus nähdä hyvän pilkahduksia vaikka ei aina ja sanoa niistä ääneen.



Ei kommentteja: