Nolo olo

Kuva Pinja Lappi: Ankea

Syksyllä tehtiin lapsi- ja perhetyönsihteerin kanssa seurakunnan kausiesite yhdessä. Siitä tuli kaunis, hän valitsi räiskyviä kuvia ja minä hillitsin yleisilmettä rauhallisella tekstimassalla. Löydettiin yhdessä uusi keveä otsakefontti.

Sitten tuli it-uudistus, eikä meidän monistamon kopiokone löydä pdf:stä enää oikeita fontteja. Huomasin ongelman, kun kävin lomallani tarkistamassa kevätesitteen vedoksen, muttei monistamo osannut äkkiä tehdä sille mitään, eikä minulla tälläkään kertaa ollut varattuna ylimääräistä aikaa mahdollisia vastoinkäymisiä varten.

En liioin ole oppinut laittamaan töihin leikkausvaraa silloin kun haluan kuvien ylettyvän sivun reunaan asti, joten muutama kuva oli kaventunut hassusti.

Esite ehti kevätkauden avaukseen, ja edellisen päivän mainosjakeluun. Minun oli tarkoitus kysyä kirkkokahveilla, kuinka monelle se oli oikeasti tullut, mutta unohdin. 

Enkä kertonut että fontti oli virheellinen. 

Olisikohan kopiokone löytänyt fontin Word-tiedostosta?

Facebookissa keskustellaan tänään piispa Kallialan kolumnista Turun Sanomissa.  Kaarlo kirjoittaa: "Psykohistorioitsija Juha Siltalan mielestä ”katseen välityksellä tapahtuva vuorovaikutus on intiimein mahdollinen, sillä siinä ollaan tietoisia omasta itsestään ja toisesta; suurin nautinto on katsoa toisen hyväksyviin kasvoihin.”

"Sen katseen tuntu tuskin koskaan häviää – ja hyvä niin. Voisi ajatella, että sellainen ihminen on menestynyt, johon semmoinen katse on osunut. Mutta enempi vielä: sellainen ihminen on siunattu, joka osaa katsoa tuommoisella katseella." 

Ja vielä: "Siunauksena koettava vuorovaikutus nyt vain on ilmaista, mutta katsomisen armoa ei kuulu odottaa itselle vaan osoittaa toiselle. Antaa ilmaiseksi: antaessaan saa, ottaessaan ei."

"Menestynyt ihminen on sellainen, jonka sisintä siunaa välittämisen tauti. Koska hänen keskipisteensä on hänen ulkopuolellaan, hänen elämänsä painopiste ei ole hänen vatsansa seutuvilla. Kun hän ei tuijota napaansa, hän pystyy katsomaan muita silmiin."

Hetki jolloin seisoin kirkkokahveilla seurakuntalaisten edessä enkä syyttänyt monistamoa, kopiokonetta enkä itseäni vääristä fonteista.

Hetki jolloin luovutin jätevesipumppaamon ajattelemisesta ja vaatimisesta ja punastuin itsekseni hetkeksi, kun muistin, miten vuosia sitten kaivautin jäätyneen vesijohdon esiin naapurin pihalta, kun en malttanut odottaa että jostain löytyisi tarpeeksi pitkä höyryletku sitä sulattamaan.

Hetki jolloin tiskasin, vaikka tiskivesi oli väärässä astiassa.

...pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin... katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään... hän häpeästä välittämättä kesti .. kärsimykset... Ajatelkaa häntä, joka kesti ... vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi... Hepr. 12

Minä olen mokannut, jonkun näkökulmasta, mutta elämä jatkuu, häpeästä välittämättä.

Olen nimittäin nähnyt sen katseen, sinä talvena jolloin mylläytin maata.