”Miksi teit meille tämän?” hänen
äitinsä kysyi, kun vihdoin löysi hänet. ”Isäsi ja minä olemme etsineet sinua, ja
me olimme jo huolissamme.”
Kaksitoistavuotias vastasi: ”Mitä te
minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun pitää olla isäni luona?”
Aikuisena hän näki temppelissä kauppiaita,
jotka myivät härkiä, lampaita ja kyyhkysiä, ja rahanvaihtajia. Hän teki
nuoranpätkistä ruoskan ja ajoi heidät kaikki temppelistä lampaineen ja
härkineen. Hän paiskasi vaihtajien rahat maahan ja kaatoi heidän pöytänsä.
Kyyhkysten myyjille hän sanoi: "Viekää lintunne pois! Älkää tehkö Isäni talosta
markkinapaikkaa!"
Hän oli äidilleen tyly Kaanan häissä,
kun äiti toivoi häneltä ihmettä. Hän nuhteli pelkääviä opetuslapsia myrskyssä:
”Te vähäuskoiset”! Kuningas Herodeksesta hän sanoi: ”Se kettu”! ja
fariseuksille: ”Te kyykäärmeiden sikiöt”!
Positiivinen viha on rajan
asettamista itsen ja toisen välille ja itsenäistymisen ehto. Ihmisen on kyettävä
sanomaan ”ei” toiselle voidakseen erottua hänestä ja voidakseen tietää, kuka on,
ja voidakseen ajatella itse.
Vihaaminen on oikein. Niin kauan kuin
ihminen puhuu vain hyvää, hän yleensä valehtelee.
Merja Auer saarnaa Jeesuksen ja
meidän vihastamme Kaarinamessussa 21.10. klo 17 Kaarinan kirkossa
Kaarina-lehteen 17.10.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti