Itse asiassa tänään suunniteltiin myös riparia. Ripari on valvottaja vanhastaan.
Olen hyvä riparilla, jos saan tarpeeksi tilaa olla omanlaiseni. Omalaatuisuuteni vain poikkeaa sen verran paljon normaalista riparitouhusta, että tilan hakemisesta tuppaa syntymään törmäyksiä. Kerroin sen työparilleni jo syksyllä.
Tänään törmäsimme, ja minä pysyin pystyssä, toivon mukaan hänkin. Lopputulos oli se, mitä ajattelin jo viime kesän riparilla tämänkesäisestä: vedän itse Paratiisipolun tarinan läpi, yhden osan joka päivä. Kaikki ovat mukana ekassa osiossa, mutta muuten muut vetäjät saavat vetää omia aiheitaan perinteisesti eikä isosiakaan tarvita paljon muuhun kuin muutamaan sessioon, jotka toteutetaan silloin kun olisi muutenkin ryhmis. Ellei sitten leirin mittaan muuta sovita.
Vielä viime kesänä olisin tarvinnut muiden vetäjien tukea vetääkseni jutun läpi täysillä. Nyt näyttäisi riittävän se, että riparilaiset ovat kutakuinkin hereillä kanssani. Niin kuin olivat viime leirin alussakin, mutta silloin koetin vielä vetää koko porukkaa mukaan tarinaan. Kyllästyneisyys tarttui vanhoista konkareista joille tarina oli jotain ylimääräistä ja intoni lopahti.
Luotan siihen että nuoret tunnistavat saman ytimen eri tavoin kerrotuista jutuista.
Isosten ja kesätyöntekijän kanssa muotoiltiin leirin tavoitteeksi yhteishenki ja tila olla oma itsensä.
Jaksan vetää Paratiisipolun vielä kerran, koska olen luvannut miettiä loppukesällä ehdotuksen siihen liittyvään koulutukseen. Ensi vuonna ehkä tunnedraamoja evankeliumiteksteistä tai jotain.
Olen hyvä riparilla, jos saan tarpeeksi tilaa olla omanlaiseni. Omalaatuisuuteni vain poikkeaa sen verran paljon normaalista riparitouhusta, että tilan hakemisesta tuppaa syntymään törmäyksiä. Kerroin sen työparilleni jo syksyllä.
Tänään törmäsimme, ja minä pysyin pystyssä, toivon mukaan hänkin. Lopputulos oli se, mitä ajattelin jo viime kesän riparilla tämänkesäisestä: vedän itse Paratiisipolun tarinan läpi, yhden osan joka päivä. Kaikki ovat mukana ekassa osiossa, mutta muuten muut vetäjät saavat vetää omia aiheitaan perinteisesti eikä isosiakaan tarvita paljon muuhun kuin muutamaan sessioon, jotka toteutetaan silloin kun olisi muutenkin ryhmis. Ellei sitten leirin mittaan muuta sovita.
Vielä viime kesänä olisin tarvinnut muiden vetäjien tukea vetääkseni jutun läpi täysillä. Nyt näyttäisi riittävän se, että riparilaiset ovat kutakuinkin hereillä kanssani. Niin kuin olivat viime leirin alussakin, mutta silloin koetin vielä vetää koko porukkaa mukaan tarinaan. Kyllästyneisyys tarttui vanhoista konkareista joille tarina oli jotain ylimääräistä ja intoni lopahti.
Luotan siihen että nuoret tunnistavat saman ytimen eri tavoin kerrotuista jutuista.
Isosten ja kesätyöntekijän kanssa muotoiltiin leirin tavoitteeksi yhteishenki ja tila olla oma itsensä.
Jaksan vetää Paratiisipolun vielä kerran, koska olen luvannut miettiä loppukesällä ehdotuksen siihen liittyvään koulutukseen. Ensi vuonna ehkä tunnedraamoja evankeliumiteksteistä tai jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti