Torstaina 10.6.2010

Pyöräilin Annankadun jalkakäytävää ylös. Puutarhakadun risteyksessä väistin miestä, jolla oli shortsit ja rantasandaalit jalassa. Pyöräilin pyörätietä, nainen väisti minua maalaustelineen kohdalla, minä väistin lastenrattaita vähän myöhemmin. Ajoin hitaasti ajavan naisen perässä, kunnes Korkeavuorenkadun kohdalla pääsin ohi. Puistokadun risteyksessä valo oli vihreä joelle päin, joten käännyin siitä. En viitsinyt ajaa Koulukatua ylämäkeen, joten ajoin Yliopistonkatua Ursininkadulle. Eerikinkadun risteyksessä pysähdyin turhaan, auto olikin kääntymässä. Linnankadulla väistin autoja ja pyöräilijää. Teatterisillalla mies meinasi kävellä eteeni.

Aurasillan kohdalla seisoin kauan liikennevaloissa, ajattelin jotain, mitä en enää muista. Vieressäni ollut nainen ehti pitkälle edelleni, koska talutin pyörän kadun yli. Talutin pyörää myös Vanhalla suurtorilla. Katsoin kävellessäni, kuinka lapset rakensivat patoja ympäristötaideteokseen. Pysäköin pyöräni. Menin sisään ja kuulin, että ihminen joka oli sopinut kanssani palaverin, oli tämän viikon poissa töistä.

Talutin pyöräni puiston poikki. Näin miehen, joka söi jäätelöä. Hän oli saanut lähettämäni runot, mutta ei ollut vielä lukenut niitä. Hän halasi minut kahdesti ja käski pitää kiinni omasta jutustani. Lupasin ja jatkoin matkaa. Kirjastosta lainasin aforismeja (Elämyskaruselli) ja runoja (Naisen paikka) sekä ostin euro kahdellakymmenellä sarjakuvakirjan (Josef Vimmatun tarina). Katselin lasten piirustuksia maapallosta ja ilmaston lämpenemisestä. Kävelin takaisin vanhalle puolelle. Hyllyn päällä näin Kaljuuden ylistyksen ja muita ylistyksiä. Lainasin sen ja tulin ulos.