Tänään tunnuin keräävän kaiken vastustuksen itseeni syksyn
suunnittelukokouksessa. Mikä ei ole totta muuten kuin hetkellisenä
tunteena.
Olen tammikuusta johtanut uutta messutiimiä olematta kuitenkaan kenenkään lähiesimies. Siinä on kaksi kanttoria, lähetyssihteeri, lähetys-, aikuis- ja rukoustyön papit sekä minä. Siellä olin saanut läpi ajatuksen että sunnuntai-iltoihin voisi koota muutenkin toteutettavia tilaisuuksia niin että joka sunnuntai olisi jotakin, jota muutenkin järjestäisimme. Kaarinamessuja, konsertteja, parisuhdeiltoja, raamattuiltoja, virsi-iltoja, saarnaetkoja. Ajatus oli tiimin luoma sovellutus yhdestä tammikuisesta yleisönosastokirjoituksesta jossa ehdotettiin sunnuntai-iltoihin säännöllisiä kevyitä jumalanpalveluksia silloin kun seurakunnissa on enemmän kuin yksi jumalanpalvelus, ja näihin sulautettuja konsertteja ym.
Tänään kaikki tuntuivat olevan ajatusta vastaan, tiimiläisistämme lähtien. Kirkkoherrakin, jo suunnitellessamme tätä päivää viime viikolla. Silloin sanoin, että voi olla, ettei se tule toimimaan, mutta minusta olisi silti mukavaa, jos tiimit pysähtyisivät hetkeksi ajattelemaan asiaa. Voisi olla, että kaikki sanoisivat ei, ja sitten rauhoittuisin.
Diakonia- ja lapsityö sanoivat omasta mahdollisesta osuudestaan ei, kanttorit osittain kyllä. Nuorisotyö kysyi nuorilta Facebookissa kesken kokouksen, halusivatko nämä messunsa sunnuntaiksi vai perjantaiksi ja nuoret vastasivat sunnuntaiksi.
Niinpä meille tulee 6 nuortenmessua sunnuntai-illoiksi, 3 raamattuiltaa, 3 parisuhdeiltaa jotka jo olivat siellä, 1 musiikki-ilta - ja Kaarinamessut muutetaan Nuoren seurakunnan veisu-illoiksi.
Mutta se hetki oli mielenkiintoinen, kun yksi toisensa perään ihmiset halusivat kertoa ettei kellonajoilla ja päivillä ole mitään merkitystä ja muutama sai tilan kertoa turhautumisesta koko toimintaamme tai osiin siitä.
Tällaisesta minä pidän.
Olen tammikuusta johtanut uutta messutiimiä olematta kuitenkaan kenenkään lähiesimies. Siinä on kaksi kanttoria, lähetyssihteeri, lähetys-, aikuis- ja rukoustyön papit sekä minä. Siellä olin saanut läpi ajatuksen että sunnuntai-iltoihin voisi koota muutenkin toteutettavia tilaisuuksia niin että joka sunnuntai olisi jotakin, jota muutenkin järjestäisimme. Kaarinamessuja, konsertteja, parisuhdeiltoja, raamattuiltoja, virsi-iltoja, saarnaetkoja. Ajatus oli tiimin luoma sovellutus yhdestä tammikuisesta yleisönosastokirjoituksesta jossa ehdotettiin sunnuntai-iltoihin säännöllisiä kevyitä jumalanpalveluksia silloin kun seurakunnissa on enemmän kuin yksi jumalanpalvelus, ja näihin sulautettuja konsertteja ym.
Tänään kaikki tuntuivat olevan ajatusta vastaan, tiimiläisistämme lähtien. Kirkkoherrakin, jo suunnitellessamme tätä päivää viime viikolla. Silloin sanoin, että voi olla, ettei se tule toimimaan, mutta minusta olisi silti mukavaa, jos tiimit pysähtyisivät hetkeksi ajattelemaan asiaa. Voisi olla, että kaikki sanoisivat ei, ja sitten rauhoittuisin.
Diakonia- ja lapsityö sanoivat omasta mahdollisesta osuudestaan ei, kanttorit osittain kyllä. Nuorisotyö kysyi nuorilta Facebookissa kesken kokouksen, halusivatko nämä messunsa sunnuntaiksi vai perjantaiksi ja nuoret vastasivat sunnuntaiksi.
Niinpä meille tulee 6 nuortenmessua sunnuntai-illoiksi, 3 raamattuiltaa, 3 parisuhdeiltaa jotka jo olivat siellä, 1 musiikki-ilta - ja Kaarinamessut muutetaan Nuoren seurakunnan veisu-illoiksi.
Mutta se hetki oli mielenkiintoinen, kun yksi toisensa perään ihmiset halusivat kertoa ettei kellonajoilla ja päivillä ole mitään merkitystä ja muutama sai tilan kertoa turhautumisesta koko toimintaamme tai osiin siitä.
Tällaisesta minä pidän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti